tiistai 19. toukokuuta 2020

Kuulokokeessa ja korvalääkärillä

Vuosien varrella on alkanut ylemmät äänet vaimentua. Heinäsirkkojakaan ei ole ollut enää pitkään aikaan. Ei kovin ihanteellinen tilanne audiotyötä tekevälle muusikolle. On vaikea miksata jos esimerkiksi rumpujen pellit alkaa kadota. Jos ei tiedä mitä ylärekisterissä tapahtuu, saattaa kyseisiä taajuuksia korostaa liikaa. Tuloksena on riipivää kihinää normaalikuuloisen korville.

 

Oli siis aika käydä kuulontutkimuksessa ja tavata korvalääkäriä. Ajan hengen mukaisesti kasvomaski oli pakollinen lisävaruste. Otin sen vastaan mielelläni. Hoidettiinhan samassa sairaalassa koronapotilaita, eikä tartunta tuntunut kovin houkuttelevalta. (Voin muuten kertoa, ettei maskin pitäminen ole kovin miellyttävää.)

Ensimmäisenä vastaanotti audionomi, joka istutti minut äänettömään koppiin. Eri taajuisia piippauksia tuli tuttuun tapaan molempiin korviin. Vaan kun korvaklinikalla oltiin, oli tutkimus normaalia perusteellisempi. Yhdessä kokeessa toiseen korvaan syötettiin erilaisia kohinoita samalla, kun toisella puolella korvan taakse pannalla kiinnittyvä äänilähde syötti kalloon piippauksia. Hetken päästä sama toisinpäin. Kuulin, että tällä menetelmällä testattiin välikorvan toimivuutta. Se toimikin testin mukaan normaalisti, mutta varsinainen korvien kuulokyky olikin vähän niin ja näin. Saamani käppyrät näyttivät itsestäni hurjilta, vaikka nainen sanoikin, ettei tulos näytä kovin pahalta.

Kuulokokeiden suuri ongelma audioalan ihmisten mielestä on varmasti mitatun taajuusalueen suppeus. Se kun on 125 Hz -> 8000 Hz (8 kHz). Eli suurinpiirtein puhealue. Musiikissa on kuitenkin paljon laajempi äänispektri. Pienet lapset saattavat kuulla niinkin korkeita taajuuksia kuin 20 kHz. Oma kuulokykyni alkaa vaimentua noin 10 kHz yläpuolelta. Niin käy melkeinpä kaikille jossain vaiheessa. Itselläni vuosien äänirasituskin on tehnyt tehtävänsä.


Seuraavaksi vuorossa oli lääkärin tapaaminen. Kerroin kuulo-ongelmistani ja sen kaverina kulkevasta tinnituksesta, joka on ollut seuranani jo pienestä pitäen. Korvani eivät siis soi melualtistuksesta johtuen. Oma teoriani sille on lapsena sairastetut korvatulehdukset ja silloinen hoitomuoto jossa tärykalvo yleensä puhkaistiin terävällä neulalla.

Kerroin lääkärille myös siitä kuinka oikea korvakäytävä on alkanut painua öisin umpeen. Joudun aamuisin työntämään sormen korvaan saadakseni sen auki. Tähän lääkärillä ei ollut mitään sanottavaa. Kuten ei siihenkään, että leukaniveleni painaa oikeaa korvakäytävää kiinni laittaessani hampaat yhteen. Joudun siis pitämään suuta hieman auki kuullakseni kunnolla. Lääkäri kyllä totesi, että se on harvinaista, mutta ongelman poistamiseen ei ollut ehdotuksia.

Kerroin vielä molemmissa korvakäytävissä olevista uimarin kyhmyistä. Ne ovat käytäviä kaventavat luupallukat, jotka olen saanut vuosikymmenten uintiharrastuksen seurauksena. Tiedän, että joissakin tapauksissa niitä poistetaan poraamalla. (Operaatio ei tunnu houkuttelevalta.) Lääkäri ei kuitenkaan kiinnittänyt asiaan huomiota. Diagnoosi kuulo-ongelmien suhteen oli, että syyt ovat selvästi ulkokorvissa, ei välikorvissa, ja niille ei oikein voi mitään. Asiaan voi palata myöhemmin jos puhetaajuuksilla alkaa kuulo heiketä häiritsevästi. Kuulokokeen tuloksesta lääkäri oli samaa mieltä audionomin kanssa, että se ei ole niin paha kuin käyristä voisi kuvitella. (Ei ehkä puheen kuulemisen kannalta.) Olisi peräti aika normaali ikäiselläni muusikolla.

En voi sanoa olevani tyytyväinen kuulemaani, enkä kuulokokeen suppeuteen. Tuntuu, että meidän korvalääkärit koulutetaan keskittymään kuulo-ongelmissa vain puhetaajuuksiin. Missä ovat audioalan ihmisiin erikoistuneet lääkärit? Miksi kuuloni toimii paremmin, jos puristan nenän umpeen ja puhallan? Silloin korvat aukeavat ja kuulen lyhyen aikaa erinomaisesti. Hetken päästä molemmista korvista kuuluu "plop" ja pumpulit palaavat korviin. Lääkäri kyllä sanoi tätä normaaliksi ilmiöksi, vaikka jostain olen ymmärtänyt, että kyse voisi olla korvatorven paineongelmasta, jota hoidetaan pallolaajennuksella välikorvan ilmastoinnin parantamiseksi. Kuulokokeeni ei kuulemma kuitenkaan kielinyt tästä.

Täytyy sanoa, että jäi aika epämääräinen olo. Kysyin lopuksi lääkäriltä, että onko tämä nyt niin, että näillä mennään mitä on. Naurahti ja sanoi, että niinhän se vähän on.

Terveisin,
Timo

P.S.  Sain vielä kiireettömän lähetteen magneettikuvaukseen, koska tinnituksessani soi suoran vingun lisäksi myös sykkivä piippaus. Kuvauksessa varmistetaan, ettei kyse ole verenkiertoon liittyvästä asiasta.

Facebook
Nettisivut + myynti
Levykauppa Äx
Spotify




Sataset pinoon 
(Säv. Mäntynen)

Sataset pinoon on instrumentaali ja kitarailoittelu, joka löytyy uudelta Elämä jatkuu levyltä.

Sataset pinoon

(Tarinoita laulujen takaa.)

Sataset pinoon on biisi, joka tekee kunniaa The Police yhtyeelle. Instrumentaali jonka ei pitänyt päätyä Elämä jatkuu -levylle. Tarkoitus oli tuulettaa päätä ja tehdä jotain muusta poikkeavaa tyyliin vaihtelu virkistää. Halusin vain soittaa kitaraa ja tehdä simppelin livemäisen trio-biisin. Alkuperäinen idea kasvoi kuitenkin vähän suuremmaksi.


"Sataset pinoon" ei tarkoita rahaa, vaan isoja kitaravahvistinseiniä, joita näkee joidenkin rock-bändien lavarekvisiittana. Nimen keksi aikanaan bändikaverini Kimmo Kosenius (mm. Woude, Tumppi Varonen Problems?). Kyseessä on siis vanha jamittelu, jota tuli joskus bändin kanssa soitettua. 

Tämä biisi oli nopea ja suoraviivainen työstettävä. Varsinainen soitinnus oli nopeasti kasassa. Siihen sen piti jäädäkin. Aloin kuitenkin miettiä, josko yksinkertaisesta riffittelystä saisi irti enemmänkin. Niinpä mukaan tuli erilaisia kosketinsoittimia ja jopa Theremin. Siis tuo vanhojen kauhuleffojen äänimaisemasta tuttu ujeltava soitin. (Toki tässä tapauksessa syntetisaattorille mallinnettuna.)

Theremin

Jossain vaiheessa tuli tunne, että kokonaisuudesta uupui vielä kitarasoolo. (Sellaista ei alunperin ollut.) Halusin jotain tavanomaisuudesta poikkeavaa. Mieleen tuli Yes -yhtyeen Owner of the lonely heart -hitin erikoinen soolo. Sen innoittamana päädyin omaan skittasoundiin. Varsinaiseen sooloon lähdin ajatuksella, että nyt soitetaan jotain outoa. Mielestäni sainkin siihen vähän vinksahtaneen fiiliksen.

Biisin valmistuttua aloin miettiä josko se sittenkin sopisi mukaan levylle. Miksei mukana voisi olla yksi instrumetaalikin. Niinpä päädyin sijoittamaan sen muiden laulujen keskelle, ikään kuin jakamaan levyn kahteen osaan.

Terveisin,
Timo

P.S.  Ensi kuussa kerron miten levyn seuraava laulu Univelkaa on syntynyt.

Facebook
Nettisivut + myynti
Levykauppa Äx
Spotify




Sataset pinoon 
(Säv. Mäntynen)

perjantai 1. toukokuuta 2020

Rakkauden belsebuubi

(Tarinoita laulujen takaa.)

Miksi monet sinkut eivät löydä parisuhdetta? Miksi deittipalvelut ovat pullollaan ikisinkkuja? Tämä laulu kertoo yhden syyn. Kokemuksesta voin sanoa, että syy on harmillisen yleinen. Siksi olikin paikallaan tehdä aiheesta laulu. Ote on hieman piruileva, mutta hyväntahtoisesti.


Laulu on alunperin lähtöisin Rudi Heinosen kynästä. Halusin alkaa työstämään biisiä, mutta jokin esti tarttumasta toimeen. Ensin mietin, että en halua laulaa juomalaulua. Alkuperäisessä tekstissä kerrottiin ryyppäämisestä ja krapulasta. Sitten tuli tunne, että melodiakin voisi olla hieman toisenlainen. Jotain biisissä kuitenkin oli, mikä piti sen mielessä.

En muista enää mistä keksin alkaa piruilla sinkuille, jotka eivät millään löydä mieleistään, vaan etsivät loputtomasti parempaa. Aiheesta oli kyllä kertynyt itselle kokemusta useamman vuoden ajalta. En kuitenkaan halunnut olla oikeasti ilkeä, koska näitä pitkään sinkkuna viihtyneitä löytyy omasta lähipiiristäkin. Niinpä keksin itselleni jonkinlaisen alter egon, jonka suulla saatoin piikitellä hieman vapaammin. Sanoituksen valmistuttua huomasin, että asetelmassa olikin jotain yhteistä Mikko Alatalon vanhaan lauluun Känkkäränkkä.

Uuden tekstin jälkeen tuntui entistä selkeämmin, ettei alkuperäinen melodia sovi tarinaan. Siihen piti saada enemmän piruilun makua. Niinpä päädyin muuttamaan melodiaa niinkin paljon, ettei alkuperäisestä jäänyt paljoakaan jäljelle. Oikeastaan alkuperäisestä säilyi sellaisenaan vain kitarariffi ja sointurakenne. Joissakin kohdissa melodia menee läheltä alkuperäistä. Tätä versiota ei olisi kuitenkaan syntynyt ilman alkuperäistä. Niinpä krediitit myös Heinoselle.

Alunperin biisiin oli tarkoitus tulla perinteinen junakomppi, mutta sen sijaan halusin enemmän modernimpaa keinahtelua ja tanssittavuutta. Tässäkin päädyin vähän erikoiseen ratkaisuun rumpujen osalta, kun kertosäkeessä soi kaksi eri settiä päällekkäin. Ensimmäinen (sama kuin säkeistöissä) soittaa kevyempää ja toinen tanakampaa biittiä. Tällä tavalla sain kertosäkeisiin enemmän potkua. Sovituksesta löytyy myös mielenkiintoista äänimaisemaa. Ajoin sointuja soittavan kitaran vahvan filtteröinnin läpi. Lopputuloksesta ei uskoisi, että taustalla pulppuileva soitin ei ole syntetisaattori vaan sähkökitara.

Terveisin,
Timo

P.S.  Seraavalla kerralla kerron miten levyn instrumentaali Sataset pinoon on syntynyt.

Facebook
Nettisivut + myynti
Levykauppa Äx
Spotify



Rakkauden belsebuubi
(Säv. Mäntynen - Heinonen / San. Mäntynen)

Sä voit etsii sitä tunnetta, kun kipinöi
ja pääsi menee aivan sekaisin.
Vaan muistatko sen kuinka vasten kasvoja löi
pettymys, kun karusellin pysäytin?

Olen belsebuubi rakkauden.
Se piru joka tappaa sen
niin talossa kuin puutarhassakin.
Olen belsebuubi rakkauden
hard core ammattilainen
ja toimenkuvaan liitän sinutkin.

Sä voit pystytellä niitä pilvilinnojas,
mut' kaiken saan mä aina sortumaan.
Turha luulla, että onni sua odottais.
Jos kurkistaa, mä saan sen haihtumaan.

Olen belsebuubi rakkauden...

Ymmärräthän, että kaikki on sun omaa syytä,
liian ylös aloit kurkottaa.
Jos sä lupaat pitää jalat maassa tiukasti,
niin lupaan myöskin sinut unohtaa.

Olen belsebuubi rakkauden...

perjantai 10. huhtikuuta 2020

Artisti maksaa

Kerronpa yhden omakohtaisen esimerkin siitä mihin kaupallinen radiotoiminta on mennyt. Tämä ei ole kovin kaunis tarina, mutta valottaa omalta osaltaan karua todellisuutta nykyisestä musabisneksestä. Paljastamalla tämän julkisesti saatan ampua itseäni jalkaan, mutta mielestäni kyse on asiasta, joka pitäisi nostaa pöydälle.


Sain eräältä radioasemalta meilin jossa tarjottiin kesäkampanjaa. Tarjoukseen kuului yhden kappaleen soittaminen kolmesti vuorokaudessa kesä-, heinä- ja elokuun ajan. Hinnaksi sanottiin 240 € + alv 24%. (Eli vajaat 300 €.) Käytännössä 100 € / kk siitä, että biisi soi kolme kertaa vuorokaudessa. Joku voisi sanoa, että eihän tuo ole paljon mainostamisesta. Ehkä näin, mutta herää kysymys onko tämä nykyään yleinen toimintatapa kaupallisilla radioasemilla?

Soittajapiireissä on jo pitkään huhuiltu, että radiorotaatiosta täytyy maksaa. Ainakin saamastani tarjouksesta voisi näin päätellä. Puhutaan myös siitä, että radiossa soivat enimmäkseen suurten levy-yhtiöiden artistit. Ymmärrettävästi syntyy epäilys johtuuko se siitä, että niiden takana on eniten maksukykyä? Jos jollakin on tästä parempaa tietoa, niin olen korvana, koska nyt haluaisin olla väärässä.

Minulla ei vähävaraisena musiikintekijänä ole mahdollisuutta maksaa radiosoitosta ja epäilen, että sama pätee suurimpaan osaan independent artisteista ja talkoohengellä pyörivistä pienistä levy-yhtiöistä. Kirjeen luettuani alkoikin päätään nostaa ylpeys omasta tekemisestä. Ajattelin, että hetkinen, eikös radioasemien pitäisi pikemminkin maksaa minulle korvaus artistina, soittajana ja lauluntekijänä Teoston ja Gramexin kautta?

Tässä on myös outo ristiriita. Radioasemathan pyrkivät soittamaan musiikkia jota kuuntelijat haluavat kuulla. Käänteisesti voisi ajatella, että ei ole kovin järkevää soittaa sellaista mikä johtaa kanavan vaihtamiseen. Ei edes vaikka siitä maksettaisi, koska kuulijoiden katoamisen luulisi olevan pahinta mitä radioasemalle voi tapahtua. Mietinkin olisikohan kyseinen asema todennut musiikkini heille sopivaksi, mutta päättänyt yrittää lypsää siitä vähän extraa?

En kuitenkaan halua tuomita tässä ketään siitä miten toimeentulonsa hankkii. Ihmettelen vain, että koska levymyynti on nykyään olematonta, niin mistä musiikintekijä saa tulonsa, jos ensin maksaa sen tekemisestä ja päälle vielä esittämisestäkin? Pitääkö artistin maksaa kohta siitäkin, että ihmiset pääsevät nauttimaan elävästä musiikista?

Terveisin,
Timo

P.S. Sain tarjousviestin sen jälkeen, kun olin lähettänyt alla olevan uuden lauluni.

Facebook
Nettisivut + myynti
Levykauppa Äx
Spotify




keskiviikko 1. huhtikuuta 2020

Lupaus

(Tarinoita laulujen takaa.)

Kaunis häävalssimainen Lupaus on minulle erittäin rakas laulu. Sen melodia ilmestyi päähäni unessa. Tässä perisuomalaisessa rakkauslaulussa on jotain ainutlaatuista. Annoin sille kaikkeni ja vielä vähän enemmän. Pop-rock taustastani huolimatta uuden Elämä jatkuu levyn neljäs raita on laulu jollaisen olen aina toivonut osaavani tehdä.


Eräänä yönä näin unta, jossa olin bänditreeneissä varastomaisessa tilassa. Soittelu oli sellaista yleistä jammailua. Yhtäkkiä kaverit osoittivat minulle kauempana olevaa nurkkaa, jonne passittivat minut kitarani ja vahvistimeni kanssa muita häiritsemästä. Soittoni ei kelvannut. Kiukutti pirusti moinen nöyryytys. Sen jälkeen heräsin ja nappasin nopeasti yöpöydältä kännykän, johon hyräilin unessa kitaralla tapailemani melodian. Muistan siinä unenpöpperössä ajattelleeni vielä noita bändikavereita tyyliin "siitäs saitte, mä sain hienon biisin" ja jatkoin unia.

Aamulla herättyäni kuuntelin äänitystä. Tajusin heti, että oli syntynyt jotain erityistä. Otin kitaran ja aloin etsimään sointuja. Tuli tunne, että liikutaan jossain vanhojen suomalaisten yltiöromanttisten laulujen lähteillä. Siellä missä Leif Wager lauloi aikanaan "sua vain yli kaiken mä rakastan". Mutta miten ihmeessä kykenisin kirjoittamaan melodian arvoisen sanoituksen? Sellaisen joka koskettaisi, olisi runollinen, mutta ei sortuisi kliseisiin. Päätin jättää asian vielä hautumaan.

Lähdin työstämään biisiä pikku hiljaa toivoen, että palaset hakisivat vähitellen paikkansa. Äänitin ensin tunnelmaan sopivalla synasoundilla pelkät soinnut. Sillä tavalla sain rakenteen kasaan ja kappaleen eri osat oikeaan järjestykseen. Seuraavaksi soitin koskettimilla nailonkielisen kitaran soundilla melodian. Tämän jälkeen pääsin miettimään sovitusta tarkemmin. Päässäni alkoi soida perinteisiä ja moderneja sävyjä sulassa sovussa. Aloin rakentamaan jousisovitusta viuluineen ja selloineen. Basson halusin nykyaikaisen täyteläiseksi. Hain syntetisaattorista säkeistöön pehmeämmän ja kertosäkeeseen mouruavamman bassosoundin.

Jottei kokonaisuus jäisi liian pehmeäksi rakensin vanhanaikaisella rumpukoneella yksinkertaisen 3/4 tahtilajissa kulkevan retrosoundisen rumpubiitin. Puolivälistä eteenpäin soitin vielä pehmeän rytmillisesti pulppuilevan syna-arpeggion. Voilà! Uusi ja vanha kohtasivat. Vielä kuitenkin puuttui jotain korvia herättelevää. Mitä se voisi olla? Jotain nostalgista? Mieleen tuli vanha kunnon Mellotron. Tuo syntetisaattorin esiaste 60-luvulta, joka soi tunnistettavasti mm. Beatlesin Strawberry Fields Forever biisin introssa. Soitin siis vielä softapohjaisella Mellotronilla intron, pienen välisoiton ja lopukkeen. Nyt oli laulua lukuun ottamatta sovitus ja äänitykset valmiit. Mutta se teksti...

 
Mellotron

Piti siis olla runollisuutta, koskettavuutta ja vielä tuoreuttakin. Haasteellinen paikka. Tiesin olevani vieraalla maaperällä, joten päätin vain alkaa kirjoittamaan jotain. Pitkään tuntui, etten saa mitään järkevää aikaiseksi. Ensimmäiset rivit tuntuivat kuluneilta, tai muuten merkityksettömiltä. Päästäkseni oikeaan tunnelmaan aloin miettiä omaa kihlattuani ja sitä Leif Wagerin Romanssia. Pikku hiljaa pää alkoi tuottaa jotain sellaista mitä sieltä ei ollut koskaan aiemmin tullut. Löysin itsestäni aivan uuden kanavan. Olen erittäin tyytyväinen sanoitukseen. Siihen tuli juuri sellaisia elementtejä joita halusin. Ei liian simppelisti, mutta ei liian vaikeastikkaan. Sydämmestä se kai tuli.

Seuraavaksi edessä oli laulaminen. Vaan enhän minä ole mikään Jari Sillanpää, jolta tällainen sujuisi kuin itsestään. Tuntui kuin olisin seisonut suuren muurin edessä. Ei muuta kuin yrittämään. Vietin kopissa useamman tunnin laulaen monta raitaa. Ehkä niistä saisi jotain. Vuorokauden päästä kaikki kuulosti kuitenkin aivan karmealta. Ei kun sama uudestaan. Jospa nyt toimisi. Muistan tuskailleeni peräti neljän laulusession verran ennen kuin pystyin olemaan tyytyväinen. Mikään toinen laulu ei ole ollut minulle yhtä vaikea tulkittava.

Biisin tekninen toteutus oli yleisesti ottaen melko suoraviivaista tuotantoa. Vaadittiin silti paljon työtä, että sain kaiken kuulostamaan siltä kuin halusin. Etenkin laulubalanssin kanssa tuskailin oikein hartaudella - tosin siinä ei ollut mitään uutta.

Helposti unessa lahjaksi saadusta melodiasta huolimatta Lupaus oli minulle iso ponnistus. Toivottavasti se kannatti ja laulu tavoittaisi mahdollisimman monta kuulijaa. Ties vaikka se päätyisi jonain päivänä jopa häävalssiksi, vaikken sitä sellaiseksi alunperin suunnitellutkaan. Aika näyttää löytääkö tämä sinivalkoinen rakkauslaulu paikkansa suomalaisten ikivihreiden joukossa, vai katoaako se lukuisten muiden tuntemattomien kappaleiden tavoin unholaan saamatta kunnon tilaisuutta tulla kuulluksi.

Terveisin,
Timo

P.S.  Ensi kuussa kerron miten levyn seuraava laulu Rakkauden belsebuubi on syntynyt.

Facebook
Nettisivut + myynti
Levykauppa Äx
Spotify




Lupaus
(Säv. San. Mäntynen)

Ole mulle valo päivän, lämpö auringon.
Ole matka, hetki nautinnon.
Olen sulle myötätuuli yllä aaltojen.
Olen purje retken viimeisen.

Sillä tiedän, sen tiedän, olet voimani rajaton.
Olet hiljaisten haaveiden vuo padoton.
Ja mä tiedän, sen tiedän, olen turvasi peloton.
Lupaus kultainen on sanaton.

Ole aamu joka kaartaa illan hämärään.
Ole kaipuu jonka viereen jään.
Olen lause jota ei voi liittää runoihin.
Olen vuodenajat sormuksin.

Sillä tiedän, sen tiedän...

Ole välke kynttilän, sen leikki ihollain.
Olen nyt ja ainiaan sun vain.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2020

Vastatuuleen

(Tarinoita laulujen takaa.)

Vastatuuleen on buustia antava hyväntuulen laulu. Pop-rock tyylinen biisi, jonka sisällä kulkee irkkuhenkinen melodiateema. Laulun tekstistä löytyy ehkä jotain samankaltaisuutta kuin Eaglesin klassikosta Hotel California.


Jokaisella levylläni on ollut yksi tai kaksi biisiä joiden säveltämisessä/sanoittamisessa en ole ollut mukana. Joihinkin lauluihin vaan tykästyy niin, että oman version työstäminen alkaa houkutella. Vastatuuleen on kaverini Rudi Heinosen luomus. Sanoitusta on ollut rustaamassa myös toinen kaverini Mikael Östlund. Molemmat suomi-rockin suuria tuntemattomia.

Työstämisen alkuvaiheesssa kahlasin säkeistöjen välissä kulkevaan melodiaan lukemattomia synasoundeja. Mikään ei tuntunut oikealta. Lopulta päädyin yhdistämään perinteisen urun, jonkinlaisen lelu-urun ja sähkökitaran. Muu soitinnus syntyi suhteellisen vaivattomasti.

Lauluosuudet olivat haasteellisia. Äänittäessä tuli heti tunne, etten saa laulua toimimaan. Se on tuttu tunne lähes aina, kun laulan jonkun toisen säveltämää biisiä. Ymmärsin, että melodisen ja tunnetta painottavan tulkinnan sijasta oli parempi pyrkiä enemmänkin toteavaan ilmaisuun. Oikean tunnelman tavoittaminen oli silti vaikeaa. Se miten onnistuin jää muiden arvioitavaksi.

Tuotanto ja miksaus oli muuten suhteellisen suoraa ja yllätyksetöntä, mutta viimeinen kertosäe aiheutti harmaita hiuksia. Siinä sovitus muuttuu muista kertosäkeistä poiketen samanlaiseksi kuin välisoitoissa. Jostain syystä sama miksaus ei toiminut molemmissa. Lopputulosta kuunnellessa ei uskoisi, että viimeisen kertosäkeen säädöt poikkeavat muusta biisistä.

Timo

P.S.  Ensi kuussa kerron miten levyn seuraava laulu Lupaus on syntynyt.

Facebook
Nettisivut + myynti
Levykauppa Äx
Spotify




Vastatuuleen
(Säv. Heinonen / San. Heinonen - Östlund)

Hei tulkaa majataloon taas juhlimaan.
Sä täältä aina saat pullon kuplivaa.
Aamukuudesta aina iltakahdeksaan
talo tarjoo kaikille hetken unohdustaan.

Voit olla rikas, rakas, köyhä, miten vaan.
Saman kohtelun täällä jokainen saa.
Jos tuntuu siltä, ettei mistään mitään tuu,
kun lähdet täältä, mahdotonkin toteutuu.

Kun lähdet täältä, voit nousta vastatuuleen.
Kun lähdet täältä, voit nousta vastatuuleen.

Jos askel raskas sinut tänne jostain toi,
huomenna toisin jo kaikki olla voi.
Vaikkei aina tiedä mitä haluaa,
voi silti tulla majataloon Tuulentupaan.

Kun lähdet täältä, voit nousta vastatuuleen.
Kun lähdet täältä, voit nousta vastatuuleen.

Vanha kaappikello ylväänä raksuttaa.
Se väsymättä aina jaksaa kannustaa.
Taas eteenpäin se sua käskee kulkemaan,
ja kaikki huolet taaksesi hautaamaan.

Kun lähdet täältä, voit nousta vastatuuleen.
Kun lähdet täältä, voit nousta vastatuuleen.

perjantai 13. maaliskuuta 2020

Koronavirus ja huolettomat konsertit

Otanpa minäkin kantaa koronaviruksesta käytävään keskusteluun ja etenkin joidenkin musiikkialan ihmisten ja esiintyjien välinpitämättömyyteen pahentuvassa epidemiassa.


Nyt eletään siis tilanteessa jossa yli 500 hengen tapahtumat ovat kiellettyjä. (Joissakin maissa raja on 100.) Hallitus kehottaa käyttämään harkintaa myös pienempien tapahtumien ja jopa harrastusten suhteen. Monissa paikoissa perutaan jatkuvalla syötöllä parinkymmenen ihmisen tilaisuuksia. Joissakin kaupungeissa on alettu sulkemaan julkisia tiloja kuten kirjastot ja uimahallit.

Useissa maissa on päädytty ottamaan käyttöön järeät keinot taudin pysäyttämiseksi. Jotkin maat ovat laittaneet itsensä käytännössä kiinni. Meidän naapurimaissa Tanskassa, Norjassa ja Virossa on jo seurattu monia muita laittamalla koulut kiinni. Luultavasti näin tapahtuu kohta myös Suomessa ja Ruotsissa. Itse sain juuri lapseni koulun rehtorilta viestin, että tähän kannattaa varautua.

Monilta ihmisiltä ja jopa joiltakin viranomaisilta tuntuu puuttuvan käsitys siitä, että kyse ei ole mistään normi influenssasta vaan tsunamimaisesta ja maailmanlaajuisesta pandemiasta. Tätä kirjoittaessa Italiassa on kuollut lyhyessä ajassa jo yli 1000 ihmistä. Maassa jonka terveydenhoito kuuluu maailman parhaisiin.

Menossa on siis poikkeustilanne, jollaista ei ole ollut meidän aikana aiemmin!

Kaikki merkit maailmalta ja Suomesta viittaavat siihen, että virus etenee meillä saman kaavan mukaan kuin muuallakin. Suomessa tunnutaan regoitavan jatkuvasti jälkijunassa, vaikka tutkimuksissa on todettu, että aikaisilla ja riittävän voimakkailla toimilla taudin leviämiseen voidaan vaikuttaa merkittävästi.

Yli 500 hengen tapahtumien kieltäminen ei riitä. Monet esiintymistilaisuudet vetävät silti useamman sata ihmistä paikalle. Rock-konserteissa ihmiset ovat kylki kyljessä kuin sillit tomaattiliemessä. Yksikin oireeton viruksenkantaja voi levittää tautia tehokkaasti. Puhumattakaan niistä jotka lipun hankittuaan eivät raaski jäädä kotiin lievien oireiden vuoksi.

Kuka oikeasti uskoo, että käsien pesu ja hihaan yskiminen riittäisi ahtaasti pakkautuneen yleisön seassa ja kuinka tilaisuudessa nautittu alkoholi ei vaikuttaisi ihmisten käyttäytymiseen ja huolellisuuteen?

On erittäin arvelluttavaa, että jotkut artistit, bändit ja tilaisuuksien järjestäjät käyttäytyvät kuin mitään ei olisi tapahtunut ja kutsuvat ihmiset sankoin joukoin nauttimaan musiikista. On käynyt ilmi, että joissakin tapauksissa osanottajamäärä on jopa tarkoituksella kikkailtu juuri alle 500 henkilöä, ettei konserttia tarvitsisi peruuttaa. Haloo! Missä on vastuullisuus ja terve järki?

Onneksi on niitäkin jotka ovat jo ymmärtäneet tilanteen vakavuuden ja peruneet keikkojaan. Onneksi on myös vastuullisia ihmisiä, jotka lipun ostamisesta huolimatta päättävät jättää nyt konsertin väliin.

Kaikesta tästä huolimatta mukavaa kevättä kaikille!

Timo

EDIT:
Hallitus muutti aiempaa määräystä 16.3.2020, jonka jälkeen yli 10 hengen kokoontumiset kiellettiin.

Facebook
Nettisivut + myynti
Levykauppa Äx
Spotify




perjantai 14. helmikuuta 2020

Onnen valtatie

(Tarinoita laulujen takaa.)

Mietin mistä tämä laulu lähtikään liikkeelle. Sitten muistin, että Elämä jatkuu -levyn biisejä työstäessäni kahlasin vanhoja demoja. Tietokoneen kansioista löytyi akustisella kitaralla säestetty hyräily jonka nimi oli Mitä tämä on. Muistin ihmetelleeni mistä moinen melodia oli päähän tullut. (Siitä nimi siis.) En ollut varma oliko se jotain aiemmin kuulemaani, vaiko oikeasti oman pääni synnyttämää. Tuntui liian hyvältä ollakseen totta.


Sanoitus syntyi levyä tehdessä hetkessä, jossa silloinen parisuhteeni oli tullut jonkinlaiseen välitilaan. Olin rakastunut ja onnellinen, mutta samalla koin varjojen lähestyvän. Minusta tuntui, että löysin itseni liian usein tilanteesta, jossa olin yllättäin anteeksipyytäjän osassa. Se oli minulle aivan uusi kokemus. En kokenut olevani sellainen miksi toinen sai minut itseni tuntemaan. Tästä laulustakin tuli yhdenlainen anteeksipyyntö. Halusin korjata jotain minkä rikkinäisyyttä en kyennyt ymmärtämään. On vaikea paikata venettä, jos ei tiedä miksi tai mistä se vuotaa, vaikka kuinka olisi tahtoa ja halua.

Alkuperäinen hyräilydemo oli lähes folk-henkinen, mutta lopullinen sovitus karkasi kauas siitä. Halusin jotain modernia rytmiikkaa. En kuitenkaan sitä nykyaikana usein kuultua "kebap-komppia", jonka tunnistaa hyvin siitä, että päälle voi laulaa "kebappikomppi, kebappikomppi...". Laulun säkeistöjen rumpubiittiä lähemmäksi en tuota turkkilaisen lihan rytmiä taida taipua. Kertosäkeisiin halusin jonkinlaista jylhää, mutta samalla leijuvaa, tunnelmaa. Säkeistöjen rummut jatkavat, mutta saavat päälleen toisen suorempaa rytmiä soittavan rumpusetin. Syntetisaattoreita on paljon ja kerroksittain. Niiden kanssa soi vielä sähkökitaran alakielillä soitettu hidas kuvio.

Lopputulos on omaan korvaan vähän hämmentävä. Olen kyllä hyvinkin tyytyväinen biisiin, mutta sen lopullinen muoto on todella kaukana lähtöpisteestä. Muistiinpanodemo enteili kevyttä ja kaunista, mutta laulusta tulikin jopa aavistuksen tummanpuhuva.

Terveisin,
Timo

P.S.  Ensi kuussa kerron miten levyn seuraava laulu Vastatuuleen on syntynyt.

Facebook
Nettisivut + myynti
Levykauppa Äx
Spotify




Onnen valtatie
(Säv. / San. Mäntynen)

Tää on pitkä tie,
se vie kai minne lie.
Se joskus kadottaa,
ja saattaa pysäyttää.
Mut' tänään kehoittaa
sut kyytiin pyytämään.

Hei, mihin ajetaan,
vai ajetaanko vaan?
Ja vastaan otetaan
se mitä kohdataan.
Ja minne saavutaan,
taas sieltä jatketaan.

Tää on meidän tie.
Onnen valtatie.
Kun sitä kuljetaan,
eikä jäädä oottamaan,
vielä kotiin meidät vie
tää Onnen valtatie.

Tiedän vähemmän,
ja luulen enemmän.
Suunnan kadotan,
niin kuin sinäkin.
Sua silti rakastan
läpi yön ja takaisin.

Tää on meidän tie...

keskiviikko 15. tammikuuta 2020

Aurinkotuuli

(Tarinoita laulujen takaa.)

Minua on aina kiinnostanut mitä laulujen taakse kätkeytyy. Monasti lauluntekijät eivät halua kertoa sellaisia asioita suoraan. Saattavat perustella sillä, etteivät tahdo pilata kuulijan omaa tulkintaa. Minä kuitenkin haluaisin tietää mitä taiteilijan päässä on liikkunut tekstiä kirjoittaessa, melodiaa säveltäessä, tai mitä muuta lauluun ja sen tekemiseen on liittynyt. Tämän vuoksi aloitan nyt sarjan, jossa kerron uusimman levyni Elämä jatkuu kappaleiden synnystä. Käyn läpi jokaisen biisin järjestyksessä yksi kerrallaan. Ensimmäisenä pöydälle nousee avausraita Aurinkotuuli.


Aurinkotuuli on ystäväni ja musiikkikolleegani Sampo Mäkelän sävellys, johon tein sanat. Sampo on monipuolinen taiteilija, joka on kunnostautunut mm. kuvataiteilijana, lauluntekijänä ja useiden bändien rumpalina. Työstettäviä demoja miehellä olisi vaikka kuinka. Yhteistä bändihistoriaa meillä on muutaman kokoonpanon verran.

Kuulin biisin ensimmäisen kerran demolta, jossa Sampo komppasi sointuja sähkökitaralla ja lauloi melodiaa "nan nan nana..." -tyyppisellä hyräilyllä. Tykästyin välittömästi kertosäkeen arpeggiomaiseen melodiaan, joka poikkesi selvästi totutuista sävelkuluista.

Laulun melodia on luonteeltaan kaksijakoinen. Säkeistössä on hieman melankolinen pohjavire. Kertosäe puolestaan kulkee hyvinkin positiivisella draivilla. Ehkä tällä kaksijakoisuudella oli vaikutusta sanoituksen aiheeseen. Päädyin nimittäin kirjoittamaan tekstin loppuunpalamisesta ja masennuksesta. (Olihan minulla ollut aikanaan omakohtaista kokemusta aiheesta.) En kuitenkaan halunnut käsitellä tuota ihmismielen energiakriisiä suomalaisittain synkistellen, vaan pikemminkin voimaannuttavasti ja valoon päin katsoen.

Aurinkotuulella on oikeastaan kaksi historiaa. Sitä nimittäin yritettiin työstää jo aiemmin bändillä. Sovitus oli silloin raskaahkolla kitarariffillä rokkaava tuuttaus. Kävi kuitenkin niin, että tietokoneen kovalevy hajosi varoittamatta, lähettäen pitkälle työstetyn biisin kauas bittiavaruuteen. Kuinka ollakkaan juuri silloin oli varmuuskopiot jääneet ottamatta.

Uusinta albumiani viimeistellessä tuli tunne, että vielä täytyisi saada mukaan yksi tanssibiisi. Jonkin aikaa ajatusta pyöritellessäni muistin kovan onnen Aurinkotuulen. Pystyin hyvin kuvittelemaan siihen tiukan tanssibiitin, joka poikkeaisi täysin alkuperäisestä sovituksesta. Laulu ansaitsi ehdottomasti uuden mahdollisuuden.

Itse biisin työstäminen oli melko suoraviivainen prosessi. Oikeanlaisten synasoundien hakeminen on tosin aina työlästä. Niitä kun on "miljoona". Laulun äänitys oli normaalista poiketen harvinaisen tuskatonta. Pääsin aika helposti haluamaani tulokseen. Biisin lopetus tuotti vähän päänvaivaa. Tein siitä useampia eri versioita ennen lopulliseen päätymistä.

Terveisin,
Timo

P.S.  Ensi kuussa kerron miten levyn seuraava laulu Onnen valtatie on syntynyt.

Facebook
Nettisivut + myynti
Levykauppa Äx
Spotify
Sampo Mäkelä




Aurinkotuuli
(Säv. Mäkelä / San. Mäntynen)

En mitään tee, ei mikään mee
nyt enää paikoilleen.
Ei ketään näy, ei kukaan käy.
Taas yksin vuoteeseen.

Peitän maailman pois verhon taa.
Yö vain tulla saa.

Ei enempää, ei vähempää
vois mikään kiinnostaa,
kun eteenpäin pään sisällä
mä koitan suunnistaa.

Tiedän jäädä ei saa verhon taa.
Täytyy uskaltaa.

Astun ulos, aurinkotuuli on tänään voimissaan.
Katson ylös, taivas on suuri ja värejä tulvillaan.

Voi unohtaa, voi hukuttaa,
tai koittaa ymmärtää.
Jos odottaa, vain odottaa,
se tuskin yllättää.

Kuinka huominen taas verhon taa
jäädä saa.

Nyt astun ulos, aurinkotuuli on tänään voimissaan.
Katson ylös, taivas on suuri ja värejä tulvillaan.

Astun ulos, aurinkotuuli on tänään voimissaan.
Katson ylös, taivas on suuri ja värejä tulvillaan.

maanantai 16. joulukuuta 2019

Maine ja mammona

Kuinka paljon tuntematon artisti tienaa musiikillaan? Onko laulujen ja levyjen tekeminen vain mukavan leppoisa harrastus? Kuinka paljon ihmisiä ylipäätään kiinnostaa vähemmän tunnettujen tekijöiden musiikki, tai heidän seuraaminen somessa?


Musiikista on tullut ihmisille viihdettä josta ei tarvitse (haluta) maksaa. Levyjä ei osteta, koska kaiken saa nykyään ilmaiseksi netistä. Harva muusikko pääsee nauttimaan teosto- tai gramex-korvauksista. Radiokanavien soittolistoille pääsevät käytännössä vain tietyt suurten levy-yhtiöiden artistit. Jos laulaja tai bändi haluaa tienata musiikillaan, on lähdettävä tien päälle. Vaan ilman nimeä on sieltäkin saatavat eurot tiukassa. Tunnettu artisti voi juuri ja juuri kituuttaa pelkillä keikkatuloilla.

Eräs nimekäs laulaja kirjoitti taannoin saaneensa radiosoitoista keskimäärin kuutisen euroa yhdeltä kerralta. (Korvaukset vaihtelevat paljon eri kokoisten kanavien kesken.) Soittolistojen pyörityksestä tienaa siis ihan mukavasti. Nimetön artisti sen sijaan joutuu tyytymään suoratoistopalveluiden tilityksiin jotka yhdeltä kuuntelukerralta ovat suurinpiirtein nolla pilkku nolla jotain.

Levyjen kohdalla tuntematon musiikintekijä joutuu käytännössä maksuhenkilöksi, koska tässä valvemaailmassa ei voida puhua myynnistä. Albumin painokustannukset ovat jo pienissä erissäkin noin 1000 €. Muut tuotantoon liittyvät kulut, kuten studiotunnit, soittajien palkat ja masterointi, tuovat melkein minimissäänkin toisen mokoman lisää. Rajana on vain taivas ja luottokortin kate. Levyjen valmistuttua osa niistä menee promootioon ja radioasemille. Promopalvelu, jossa palvelun tarjoaja lähettää viitisenkymmentä levyä eri radioasemille, maksaa noin 150 €. Itse postittamalla pääsee jonkin verran halvemmalla, mutta vastaanottajan suhtautumisesta "epävirallisiin" lähetyksiin ei voi olla varma.

Aina voi onneksi iloita siitä, että musiikkia ylipäätään kuunnellaan. Vai voiko? Todellisuudessa nimettömän laulajan tai bändin kiinnostavuus on usein erittäin alhaalla. Facebookin artistisivukin muistuttaa helposti nykyaikaista versiota itsekseen puhuvasta kylähullusta. Kaksi viikkoa sitten ilmoitin omalla sivullani ensimmäisen levyni löytyvän nyt myös Spotifysta. Toistaiseksi levy on saanut maata palveluntarjoajan kovalevyllä aivan rauhassa. (Tarkennan sen verran, että olen lataamassa musiikkiani suoratoistopalveluihin jälkijunassa. Kaksi ensimmäistä albumia tämän vuoden loppuun mennessä. Ensi vuonna on uuden materiaalin aika.)


Miksi sitten kenenkään kannattaa ylipäätään tehdä musiikkia ja vielä yrittää saavuttaa kuuntelijoita? Pelkästään taloudellisesta näkökulmasta katsottuna se tuntuukin täysin järjettömältä. Itse olen ajatellut jo pitkään, että teen musiikkia, koska sen tekeminen on mielenkiintoista ja antaa paljon tyydytystä ja onnistumisentunteita. Nykyään en jaksa hirveästi surkutella menestyksen perään. Tiedostan, ettei se ole kiinni pelkästään siitä teenkö hyvää vai huonoa musiikkia. Tässä maassa on lukemattomia lahjakkaita musiikintekijöitä, joista suuri yleisö ei tiedä mitään.

Minulla ei ole takanani levy-yhtiön markkinointikoneistoa ja tunnustan, että olen huono myymään omaa työtäni. Tänä päivänä musiikin eteenpäin saaminen vaatisi kuitenkin promootiota enemmän kuin koskaan aiemmin. Minulta kuluu valtavasti aikaa ja energiaa itse musiikin synnyttämiseen. Jos haluaa pitää riman korkealla on työn määrä moninkertainen verrattuna demojen kyhäilyyn. En myöskään ole pelkkä laulaja, joka käy studiossa äänittämässä oman osuutensa, jonka jälkeen aikaa ja paukkuja jää reilusti muuhunkin.

Olen siis kuin ateljeessaan taulujaan työstävä taidemaalari. Teen yksin kaiken sen mikä tapahtuu inspiraation ja valmiin äänitteen välissä omassa pienessä kotistudiossani. Sävellän, sanoitan, sovitan, äänitän, laulan, soitan, miksaan, masteroin ja teen levynkannet. Normaalisti tuossa tuotantoketjussa on jo monta palkkaa nostavaa ihmistä. Näiden lisäksi on lukuisia pakollisia töitä kuten eri sivustojen ylläpito, julkaisuihin liittyvän byrokratian hoitaminen, jne. Usein tuntuu kuin olisin päivätöissä tai pienyrittäjänä ilman korvausta. Sehän on sinun harrastuksesi, voisi joku sanoa. Totta. Sellaiseksihan se lasketaan niin kauan kuin siitä ei synny mitään verotettavaa.

Vaan toki on olemassa paljon tärkeämpääkin kuin maine ja mammona. Olen onnellinen siitä, että saan ja kykenen vielä tekemään sitä mikä tuottaa itselleni iloa. Ja että virta uuden musiikin luomiseen riittää hieman heikentyneissä akuissa vielä loppuunpalamisen jälkeenkin.

Terveisin,
Timo

https://www.facebook.com/timomantynen.music