maanantai 14. syyskuuta 2020

Somesinkku

(Tarinoita laulujen takaa.)

Asiaa sinkuille osa 2. 

Somesinkku käsittelee ristiriitaa jossa kipeästi haluaisi löytää sen oikean vierelleen, mutta omat odotukset kumppania kohtaan pitävät riman epärealistisen korkealla. Ainoa näkyvä muutos vuosien pattilanteessa on deittisivujen profiilikuvissa ikääntyvät kasvot.

Kyseessä on kaksijakoinen ralli. Säkeistöissä paahdetaan rokkia suoraviivaisesti, mutta kertosäkeissä sujahdetaan häpeilemättömästi popin ja iskelmän välimaastoon. Alunperin eron ei pitänyt kasvaa niin suureksi. Nimittäin sovitusta viilatessani päädyin soinnuttamaan kertsit uudestaan, jonka seurauksena melodia laski alemmaksi. Muutoksella pyrin välttämään laulun kulkemisen samassa rekisterissä läpi koko biisin. 

Siinä vaiheessa kun mikrofonin eteen asettuminen alkoi lähestyä huomasin, että kertosäkeiden melodia meneekin muutosten jälkeen jopa liian alhaalta. Mietin pitkään pyydänkö jonkun vierailijan laulamaan kertsit oktaavia korkeammalta, vai yrittäisinkö peräti itse kiekua ne. Lopulta päädyin laulamaan osuudet lopulliselta korkeudelta ja muuttamaan sovitusta niiltä osin kevyemmäksi. Kaksijakoisuuden onnistumisen jätin muiden arvioitavaksi.

Kappaleen alkuperäinen sanoitus käsitteli nuoren miehen epävarmuutta vastakkaisen sukupuolen kanssa, viikonloppujuhlimista ja alkoholin rohkaisevaa vaikutusta. Se ei kuitenkaan tuntunut kovin omakohtaiselta, varsinkaan tässä iässä. Pidin silti biisistä muuten, joten päätin kirjoittaa siihen uuden tekstin tutusta aiheesta, mutta hieman eri näkökulmasta. Eli Somesinkku on levyn toinen biisi jossa pohdin pitkään sinkkuna olleiden kumppanin hakua. Samaa aihetta käsittelin myös laulussa Rakkauden belsebuubi.

Terveisin,
Timo

P.S.  Ensi kuussa kerron miten Elämä jatkuu levyn seuraava laulu Kaksi sydäntä on syntynyt.

Facebook
Nettisivut + myynti
Levykauppa Äx
Spotify



Somesinkku
(Säv. San. Mäntynen)

Somesinkku on netissä.
Sen harvoin tapaa livessä.
Deittisivuja läppäriltä selailee.

Somesinkku on äänessä
facen sinkkuryhmissä.
Elämäänsä muiden kanssa kelailee
yhä uudestaan.
Joutuen taas toteamaan.

Kuitenkaan en sua saa
kanssain kesäyön kuutamoa rannalle katselemaan.
Tietenkään en sua nää
silloin vierelläin aamulla kun yksin itkemään jään.
Mut' vielä jossain sen oikean mä nään.

Somesinkku on Tinderissä,
Suomi kaksineljässä.
Proffakuvissaan vääjäämättä vanhenee.

Kipinöitä ja kemiaa.
Joko kolahtaa?
Ehkä huomenna törmäät siihen täydelliseen.
Sitä odotetaan.
Mut' joudutkin taas toteamaan.

Kuitenkaan en sua saa...

Ja sitä oikeaa odottamaan mä jään! 

 

tiistai 30. kesäkuuta 2020

Syyskuun 21.

(Tarinoita laulujen takaa.)

Teini-iässä tein englanninkielisen biisin, johon joidenkin vuosien kuluttua bändikaveri kirjoitti suomenkieliset sanat. Jossain vaiheessa bändi hajosi, mutta melodia jäi pyörimään mieleen. Halusin tehdä siihen itseni näköisen tekstin. Vuodet vierivät ja bändit vaihtuivat, mutta uusi sanoitus antoi vain odottaa. Kului peräti nelisenkymmentä vuotta laulun säveltämisestä, ennen kuin se heräsi jälleen henkiin!


Parisuhteeni oli saavuttamassa ensimmäisen vuoden rajapyykin. Mietin, että sen kunniaksi voisi tehdä vaikka laulun. Mieleen tuli nuorena miehenalkuna säveltämäni kappale. Siinäpä olisikin juuri aiheeseen sopiva raikas ja hyväntuulinen melodia. Kuinka olinkaan osannut säveltää jotain sellaista niin nuorena. Soinnutuskin oli tavallista hienostuneempi. Saisinko viimeinkin tehtyä siihen ansaitsemansa sanoituksen? Ajattelin, että olisipa kiva, jos meillä kumppanin kanssa olisi oma syntymäpäivälaulu muistuttamassa päivästä jolloin kohtasimme ensimmäisen kerran. Laulu, jolla voisi olla oma paikkansa vielä tulevinakin vuosina. Yllättäin aiheeseen sopiva teksti syntyikin melko vaivattomasti. Vuosikymmenten odotus palkittiin. Olin iloinen. Se oli viimeinkin valmis!

Tavoitteena oli tehdä yksinkertainen, mutta mukaansa tempaava sovitus. Ensimmäisessä teininä tehdyssä demossa oli halpa rytmikone hoitamassa rumpujen virkaa. Halusin säilyttää jotain siitä vähän hassun kököstä tunnelmasta. Niinpä rakensin rumpuraidan, joka oli simppeli, hieman kotikutoisen kuuloinen ja toi ajoittain mieleen vaatimattoman rytmikoneen, kuulostaen silti myös tavalliselta rumpusetiltä. Säestäviksi soittimiksi tuli rumpujen ja basson lisäksi vain yksi sähkökitara ja sähköpiano. Kitaran ajoin kertosäkeissä efektin läpi, joka muutti soittimen liki tunnistamattomaksi. Syntetisaattoreita lisäilin hillitysti sinne tänne elävöittämään sovitusta. Kitarasooloksi päätyi lopulta yksinkertainen puhtaalla soundilla soitettu melodia, jonka soitin alunperin vain auttamaan biisin rakentamista.

Yleensä lauluosuuksien tekeminen aiheuttaa minulle harmaita hiuksia (johtuvat siis siitä), mutta tällä kertaa laulaminen oli jopa helppoa. Melodia sopii äänihuulilleni täydellisesti. Sävellajia jouduin silti pudottamaan kaksi sävelaskelta nuoruusvuosista. Päälaulun lisäksi lauloin vielä normaaliin tapaan joitakin tuplauksia, stemmoja ja köörejä.

Tämän kappaleen yksi erikoisuus on intron ja välikohdan 7/4 tahdissa kulkeva lyhyt instrumentaaliosuus. Aikanaan se tuotti hieman päänvaivaa bändin rumpalille. Tarkoitus oli sovittaa nuo kohdat tahtilajin mukaisesti, mutta sitten keksin, että mitä jos rummut soittaisivatkin 4/4 ja muu soitinnus menisi 7/4. Siitä syntyi jotenkin hauskasti vinksahtanut fiilis. Välikohtaan soitin vielä introsta poikkeavan bassokuvion.

Biisejä työstäessä tulee paljon hetkiä, jolloin tuntee tarpovansa suossa, eteneminen on raskasta, eikä itsensä motivoiminen ole helppoa. Vaan joskus käy niinkin, että työn alla oleva kappale synnyttää melkein itse itsensä. Syyskuun 21. on laulu jonka jokainen tekovaihe tuntui innostavalta ja vaivattomalta. Kuuluisikohan se peräti lopputuloksestakin? Oli miten oli, niin tätä biisiä tehdessä nautin jokaisesta hetkestä.

Terveisin,
Timo

P.S.  Ensi kuussa kerron miten Elämä jatkuu levyn seuraava laulu Somesinkku on syntynyt.

Facebook
Nettisivut + myynti
Levykauppa Äx
Spotify




Syyskuun 21.
(Säv. San. Mäntynen)

On syksy taas, kun vuosi mennyt on.
Nyt vuoden muistot mä laitan kansioon.
Sen suljen viimein ja uuden aukaisen
ja jatkan kanssasi muistoja poimien.

Tää on syntymäpäivä yhteinen.
Nyt on syyskuun kahdeskymmenesensimmäinen.

On vuosi mennyt päivä kerrallaan.
Kuinka kanssas on niin helppoo ollutkaan?
Ne päivät alkaisin aina uudelleen.
(Sen tiedän tarkalleen.)
Siksi meille syntymäpäivälaulun teen.

Tää on syntymäpäivä yhteinen.
Nyt on syyskuun kahdeskymmenesensimmäinen.

(Hyvää syntymäpäivää.)

Tää on syntymäpäivä yhteinen.
Nyt on syyskuun kahdeskymmenesensimmäinen.

maanantai 15. kesäkuuta 2020

Univelkaa

(Tarinoita laulujen takaa.)

Se kuinka toinen voi ensin viedä sydämen, ja sitten rikkoa sen, ei varmasti ole kovin tuore aihe. Tässä laulussa, jonka tekohetkellä olin todella hajalla, on silti jotain erikoista. Normaalisti biisin työstämiseen kaikkinensa saattaa minulla mennä kuukausikin. Tässä tapauksessa säveltämiseen, sanoittamiseen ja toteuttamiseen (soitot, laulut ja miksaus) meni vain neljä päivää! Se oli puristettava ulos ennätysvauhdilla, koska päänsisäiseen sekamelskaan oli saatava jotain selvyyttä.


Laulun taustalla on rikkoutunut parisuhde jossa minulle kerrottiin itsestäni asioita joista en tunnistanut itseäni. Vastaavaan en ollut törmännyt koskaan aiemmin, enkä myöskään sen jälkeen. Suhteesta ja sen ongelmista oli muodostunut toiselle voimakas subjektiivinen totuus, jonka seurauksena näkemykseni ja käsitykseni oikeasta ja väärästä alkoivat hämärtyä jo omassa päässänikin. Eron jälkeinen toipumisprosessi siihen jossa vähitellen löysin taas tutun itseni oli pitkä ja raskas.

Eroa seuranneiden monien valvottujen öiden jälkeen päätin, että jotain on saatava dokumentoitua. Kaikkea ei tietenkään saa mahtumaan lyhyeen lauluun, mutta ajattelin, että kirjoitan sen mikä eniten vaivasi mieltä. Sen verran oli huumoria tallella, että ajattelin tekeväni bluesin tyyliin "my baby left me". Siitä syntyikin biisin bluesmainen poljento, vaikka pop-ballaadin puolella liikutaankin.

Minulla ei siis ollut mielessä pientäkään melodian- tai tekstinpätkää. Lähdin työstämään täysin tyhjältä pöydältä. Kirjoitin ja hyräilin. Energiat oli niin vähissä, että otin kaikkiin tekovaiheisiin asenteen "nopeasti eteenpäin ilman miettimisiä ja hieromisia". Äänityksissä olin yllättynyt miten onnistuin soittamaan tarkan ja tasaisen kompin nopeasti. Noin hitaalla temmolla se ei ole ihan helppoa. Ehkä väsymys poisti turhan yrittämisen.

Lopulta biisistä tuli kertomus yhdestä elämäntapahtumasta. Ei kovin suuri taiteellinen saavutus, mutta jonkinlainen dokumentti jossa sain kertoa edes jotain siitä miten asiat mielestäni oikeasti menivät. Vei oman aikansa, ennen kuin pystyin kuuntelemaan tätä "bluesia" ilman tunteiden palaamista erohetkeen. Nykyisin Univelkaa on minulle vain laulu muiden joukossa. Laulu josta en ole kovin ylpeä, mutta joka oli pakko tehdä. Olen silti tyytyväinen siihen, että sain sen puristettua itsestäni.

Terveisin,
Timo

P.S.  Ensi kuussa kerron miten levyn seuraava laulu Syyskuun 21. on syntynyt.

Facebook
Nettisivut + myynti
Levykauppa Äx
Spotify




Univelkaa
(Säv. San. Mäntynen)

Meillä kummallakin on
oma versiomme siitä mitä tapahtui.
Ja minkä painolastin alle
rakkautemme luhistui.

Nyt sä olet siellä jossain
väsyneenä niin kuin minäkin.
Olen valvonut jo viikon.
Ehkä joudan toisenkin.

Tää on vain univelkaa
siitä kuinka paljon rakastin.
Univelkaa siitä kun en saa sua takaisin.
Tää on vain univelkaa.
Kunpa pahaa unta olla vois.
Univelkaa - nyt kirjoitan sut pois.

Sanoit mulle, että muutuin.
Myöntänyt en ensin, ehkä muutuinkin.
Nyt sitä miettinyt kun oon,
nään jo kaiken selvemmin.

En voinut enää tietää
miten mistäkin milloinkin puhuisin.
Ohuella jäällä kuljin
varovaisin askelin.

Tää on vain univelkaa...

Olet päätöksesi tehnyt.
Siihen mahdoton on enää vaikuttaa.
Olet aina silti rakas.
Sua en voisi unohtaa.

Tää on vain univelkaa...

tiistai 19. toukokuuta 2020

Kuulokokeessa ja korvalääkärillä

Vuosien varrella on alkanut ylemmät äänet vaimentua. Heinäsirkkojakaan ei ole ollut enää pitkään aikaan. Ei kovin ihanteellinen tilanne audiotyötä tekevälle muusikolle. On vaikea miksata jos esimerkiksi rumpujen pellit alkaa kadota. Jos ei tiedä mitä ylärekisterissä tapahtuu, saattaa kyseisiä taajuuksia korostaa liikaa. Tuloksena on riipivää kihinää normaalikuuloisen korville.

 

Oli siis aika käydä kuulontutkimuksessa ja tavata korvalääkäriä. Ajan hengen mukaisesti kasvomaski oli pakollinen lisävaruste. Otin sen vastaan mielelläni. Hoidettiinhan samassa sairaalassa koronapotilaita, eikä tartunta tuntunut kovin houkuttelevalta. (Voin muuten kertoa, ettei maskin pitäminen ole kovin miellyttävää.)

Ensimmäisenä vastaanotti audionomi, joka istutti minut äänettömään koppiin. Eri taajuisia piippauksia tuli tuttuun tapaan molempiin korviin. Vaan kun korvaklinikalla oltiin, oli tutkimus normaalia perusteellisempi. Yhdessä kokeessa toiseen korvaan syötettiin erilaisia kohinoita samalla, kun toisella puolella korvan taakse pannalla kiinnittyvä äänilähde syötti kalloon piippauksia. Hetken päästä sama toisinpäin. Kuulin, että tällä menetelmällä testattiin välikorvan toimivuutta. Se toimikin testin mukaan normaalisti, mutta varsinainen korvien kuulokyky olikin vähän niin ja näin. Saamani käppyrät näyttivät itsestäni hurjilta, vaikka nainen sanoikin, ettei tulos näytä kovin pahalta.

Kuulokokeiden suuri ongelma audioalan ihmisten mielestä on varmasti mitatun taajuusalueen suppeus. Se kun on 125 Hz -> 8000 Hz (8 kHz). Eli suurinpiirtein puhealue. Musiikissa on kuitenkin paljon laajempi äänispektri. Pienet lapset saattavat kuulla niinkin korkeita taajuuksia kuin 20 kHz. Oma kuulokykyni alkaa vaimentua noin 10 kHz yläpuolelta. Niin käy melkeinpä kaikille jossain vaiheessa. Itselläni vuosien äänirasituskin on tehnyt tehtävänsä.


Seuraavaksi vuorossa oli lääkärin tapaaminen. Kerroin kuulo-ongelmistani ja sen kaverina kulkevasta tinnituksesta, joka on ollut seuranani jo pienestä pitäen. Korvani eivät siis soi melualtistuksesta johtuen. Oma teoriani sille on lapsena sairastetut korvatulehdukset ja silloinen hoitomuoto jossa tärykalvo yleensä puhkaistiin terävällä neulalla.

Kerroin lääkärille myös siitä kuinka oikea korvakäytävä on alkanut painua öisin umpeen. Joudun aamuisin työntämään sormen korvaan saadakseni sen auki. Tähän lääkärillä ei ollut mitään sanottavaa. Kuten ei siihenkään, että leukaniveleni painaa oikeaa korvakäytävää kiinni laittaessani hampaat yhteen. Joudun siis pitämään suuta hieman auki kuullakseni kunnolla. Lääkäri kyllä totesi, että se on harvinaista, mutta ongelman poistamiseen ei ollut ehdotuksia.

Kerroin vielä molemmissa korvakäytävissä olevista uimarin kyhmyistä. Ne ovat käytäviä kaventavat luupallukat, jotka olen saanut vuosikymmenten uintiharrastuksen seurauksena. Tiedän, että joissakin tapauksissa niitä poistetaan poraamalla. (Operaatio ei tunnu houkuttelevalta.) Lääkäri ei kuitenkaan kiinnittänyt asiaan huomiota. Diagnoosi kuulo-ongelmien suhteen oli, että syyt ovat selvästi ulkokorvissa, ei välikorvissa, ja niille ei oikein voi mitään. Asiaan voi palata myöhemmin jos puhetaajuuksilla alkaa kuulo heiketä häiritsevästi. Kuulokokeen tuloksesta lääkäri oli samaa mieltä audionomin kanssa, että se ei ole niin paha kuin käyristä voisi kuvitella. (Ei ehkä puheen kuulemisen kannalta.) Olisi peräti aika normaali ikäiselläni muusikolla.

En voi sanoa olevani tyytyväinen kuulemaani, enkä kuulokokeen suppeuteen. Tuntuu, että meidän korvalääkärit koulutetaan keskittymään kuulo-ongelmissa vain puhetaajuuksiin. Missä ovat audioalan ihmisiin erikoistuneet lääkärit? Miksi kuuloni toimii paremmin, jos puristan nenän umpeen ja puhallan? Silloin korvat aukeavat ja kuulen lyhyen aikaa erinomaisesti. Hetken päästä molemmista korvista kuuluu "plop" ja pumpulit palaavat korviin. Lääkäri kyllä sanoi tätä normaaliksi ilmiöksi, vaikka jostain olen ymmärtänyt, että kyse voisi olla korvatorven paineongelmasta, jota hoidetaan pallolaajennuksella välikorvan ilmastoinnin parantamiseksi. Kuulokokeeni ei kuulemma kuitenkaan kielinyt tästä.

Täytyy sanoa, että jäi aika epämääräinen olo. Kysyin lopuksi lääkäriltä, että onko tämä nyt niin, että näillä mennään mitä on. Naurahti ja sanoi, että niinhän se vähän on.

Terveisin,
Timo

P.S.  Sain vielä kiireettömän lähetteen magneettikuvaukseen, koska tinnituksessani soi suoran vingun lisäksi myös sykkivä piippaus. Kuvauksessa varmistetaan, ettei kyse ole verenkiertoon liittyvästä asiasta.

Facebook
Nettisivut + myynti
Levykauppa Äx
Spotify




Sataset pinoon 
(Säv. Mäntynen)

Sataset pinoon on instrumentaali ja kitarailoittelu, joka löytyy uudelta Elämä jatkuu levyltä.

Sataset pinoon

(Tarinoita laulujen takaa.)

Sataset pinoon on biisi, joka tekee kunniaa The Police yhtyeelle. Instrumentaali jonka ei pitänyt päätyä Elämä jatkuu -levylle. Tarkoitus oli tuulettaa päätä ja tehdä jotain muusta poikkeavaa tyyliin vaihtelu virkistää. Halusin vain soittaa kitaraa ja tehdä simppelin livemäisen trio-biisin. Alkuperäinen idea kasvoi kuitenkin vähän suuremmaksi.


"Sataset pinoon" ei tarkoita rahaa, vaan isoja kitaravahvistinseiniä, joita näkee joidenkin rock-bändien lavarekvisiittana. Nimen keksi aikanaan bändikaverini Kimmo Kosenius (mm. Woude, Tumppi Varonen Problems?). Kyseessä on siis vanha jamittelu, jota tuli joskus bändin kanssa soitettua. 

Tämä biisi oli nopea ja suoraviivainen työstettävä. Varsinainen soitinnus oli nopeasti kasassa. Siihen sen piti jäädäkin. Aloin kuitenkin miettiä, josko yksinkertaisesta riffittelystä saisi irti enemmänkin. Niinpä mukaan tuli erilaisia kosketinsoittimia ja jopa Theremin. Siis tuo vanhojen kauhuleffojen äänimaisemasta tuttu ujeltava soitin. (Toki tässä tapauksessa syntetisaattorille mallinnettuna.)

Theremin

Jossain vaiheessa tuli tunne, että kokonaisuudesta uupui vielä kitarasoolo. (Sellaista ei alunperin ollut.) Halusin jotain tavanomaisuudesta poikkeavaa. Mieleen tuli Yes -yhtyeen Owner of the lonely heart -hitin erikoinen soolo. Sen innoittamana päädyin omaan skittasoundiin. Varsinaiseen sooloon lähdin ajatuksella, että nyt soitetaan jotain outoa. Mielestäni sainkin siihen vähän vinksahtaneen fiiliksen.

Biisin valmistuttua aloin miettiä josko se sittenkin sopisi mukaan levylle. Miksei mukana voisi olla yksi instrumetaalikin. Niinpä päädyin sijoittamaan sen muiden laulujen keskelle, ikään kuin jakamaan levyn kahteen osaan.

Terveisin,
Timo

P.S.  Ensi kuussa kerron miten levyn seuraava laulu Univelkaa on syntynyt.

Facebook
Nettisivut + myynti
Levykauppa Äx
Spotify




Sataset pinoon 
(Säv. Mäntynen)

perjantai 1. toukokuuta 2020

Rakkauden belsebuubi

(Tarinoita laulujen takaa.)

Asiaa sinkuille osa 1.

Miksi monet sinkut eivät löydä parisuhdetta? Miksi deittipalvelut ovat pullollaan ikisinkkuja? Tämä laulu kertoo yhden syyn. Kokemuksesta voin sanoa, että syy on harmillisen yleinen. Siksi olikin paikallaan tehdä aiheesta laulu. Ote on hieman piruileva, mutta hyväntahtoisesti.


Laulu on alunperin lähtöisin Rudi Heinosen kynästä. Halusin alkaa työstämään biisiä, mutta jokin esti tarttumasta toimeen. Ensin mietin, että en halua laulaa juomalaulua. Alkuperäisessä tekstissä kerrottiin ryyppäämisestä ja krapulasta. Sitten tuli tunne, että melodiakin voisi olla hieman toisenlainen. Jotain biisissä kuitenkin oli, mikä piti sen mielessä.

En muista enää mistä keksin alkaa piruilla sinkuille, jotka eivät millään löydä mieleistään, vaan etsivät loputtomasti parempaa. Aiheesta oli kyllä kertynyt itselle kokemusta useamman vuoden ajalta. En kuitenkaan halunnut olla oikeasti ilkeä, koska näitä pitkään sinkkuna viihtyneitä löytyy omasta lähipiiristäkin. Niinpä keksin itselleni jonkinlaisen alter egon, jonka suulla saatoin piikitellä hieman vapaammin. Sanoituksen valmistuttua huomasin, että asetelmassa olikin jotain yhteistä Mikko Alatalon vanhaan lauluun Känkkäränkkä.

Uuden tekstin jälkeen tuntui entistä selkeämmin, ettei alkuperäinen melodia sovi tarinaan. Siihen piti saada enemmän piruilun makua. Niinpä päädyin muuttamaan melodiaa niinkin paljon, ettei alkuperäisestä jäänyt paljoakaan jäljelle. Oikeastaan alkuperäisestä säilyi sellaisenaan vain kitarariffi ja sointurakenne. Joissakin kohdissa melodia menee läheltä alkuperäistä. Tätä versiota ei olisi kuitenkaan syntynyt ilman alkuperäistä. Niinpä krediitit myös Heinoselle.

Alunperin biisiin oli tarkoitus tulla perinteinen junakomppi, mutta sen sijaan halusin enemmän modernimpaa keinahtelua ja tanssittavuutta. Tässäkin päädyin vähän erikoiseen ratkaisuun rumpujen osalta, kun kertosäkeessä soi kaksi eri settiä päällekkäin. Ensimmäinen (sama kuin säkeistöissä) soittaa kevyempää ja toinen tanakampaa biittiä. Tällä tavalla sain kertosäkeisiin enemmän potkua. Sovituksesta löytyy myös mielenkiintoista äänimaisemaa. Ajoin sointuja soittavan kitaran vahvan filtteröinnin läpi. Lopputuloksesta ei uskoisi, että taustalla pulppuileva soitin ei ole syntetisaattori vaan sähkökitara.

Terveisin,
Timo

P.S.  Seraavalla kerralla kerron miten levyn instrumentaali Sataset pinoon on syntynyt.

Facebook
Nettisivut + myynti
Levykauppa Äx
Spotify



Rakkauden belsebuubi
(Säv. Mäntynen - Heinonen / San. Mäntynen)

Sä voit etsii sitä tunnetta, kun kipinöi
ja pääsi menee aivan sekaisin.
Vaan muistatko sen kuinka vasten kasvoja löi
pettymys, kun karusellin pysäytin?

Olen belsebuubi rakkauden.
Se piru joka tappaa sen
niin talossa kuin puutarhassakin.
Olen belsebuubi rakkauden
hard core ammattilainen
ja toimenkuvaan liitän sinutkin.

Sä voit pystytellä niitä pilvilinnojas,
mut' kaiken saan mä aina sortumaan.
Turha luulla, että onni sua odottais.
Jos kurkistaa, mä saan sen haihtumaan.

Olen belsebuubi rakkauden...

Ymmärräthän, että kaikki on sun omaa syytä,
liian ylös aloit kurkottaa.
Jos sä lupaat pitää jalat maassa tiukasti,
niin lupaan myöskin sinut unohtaa.

Olen belsebuubi rakkauden...

perjantai 10. huhtikuuta 2020

Artisti maksaa

Kerronpa yhden omakohtaisen esimerkin siitä mihin kaupallinen radiotoiminta on mennyt. Tämä ei ole kovin kaunis tarina, mutta valottaa omalta osaltaan karua todellisuutta nykyisestä musabisneksestä. Paljastamalla tämän julkisesti saatan ampua itseäni jalkaan, mutta mielestäni kyse on asiasta, joka pitäisi nostaa pöydälle.


Sain eräältä radioasemalta meilin jossa tarjottiin kesäkampanjaa. Tarjoukseen kuului yhden kappaleen soittaminen kolmesti vuorokaudessa kesä-, heinä- ja elokuun ajan. Hinnaksi sanottiin 240 € + alv 24%. (Eli vajaat 300 €.) Käytännössä 100 € / kk siitä, että biisi soi kolme kertaa vuorokaudessa. Joku voisi sanoa, että eihän tuo ole paljon mainostamisesta. Ehkä näin, mutta herää kysymys onko tämä nykyään yleinen toimintatapa kaupallisilla radioasemilla?

Soittajapiireissä on jo pitkään huhuiltu, että radiorotaatiosta täytyy maksaa. Ainakin saamastani tarjouksesta voisi näin päätellä. Puhutaan myös siitä, että radiossa soivat enimmäkseen suurten levy-yhtiöiden artistit. Ymmärrettävästi syntyy epäilys johtuuko se siitä, että niiden takana on eniten maksukykyä? Jos jollakin on tästä parempaa tietoa, niin olen korvana, koska nyt haluaisin olla väärässä.

Minulla ei vähävaraisena musiikintekijänä ole mahdollisuutta maksaa radiosoitosta ja epäilen, että sama pätee suurimpaan osaan independent artisteista ja talkoohengellä pyörivistä pienistä levy-yhtiöistä. Kirjeen luettuani alkoikin päätään nostaa ylpeys omasta tekemisestä. Ajattelin, että hetkinen, eikös radioasemien pitäisi pikemminkin maksaa minulle korvaus artistina, soittajana ja lauluntekijänä Teoston ja Gramexin kautta?

Tässä on myös outo ristiriita. Radioasemathan pyrkivät soittamaan musiikkia jota kuuntelijat haluavat kuulla. Käänteisesti voisi ajatella, että ei ole kovin järkevää soittaa sellaista mikä johtaa kanavan vaihtamiseen. Ei edes vaikka siitä maksettaisi, koska kuulijoiden katoamisen luulisi olevan pahinta mitä radioasemalle voi tapahtua. Mietinkin olisikohan kyseinen asema todennut musiikkini heille sopivaksi, mutta päättänyt yrittää lypsää siitä vähän extraa?

En kuitenkaan halua tuomita tässä ketään siitä miten toimeentulonsa hankkii. Ihmettelen vain, että koska levymyynti on nykyään olematonta, niin mistä musiikintekijä saa tulonsa, jos ensin maksaa sen tekemisestä ja päälle vielä esittämisestäkin? Pitääkö artistin maksaa kohta siitäkin, että ihmiset pääsevät nauttimaan elävästä musiikista?

Terveisin,
Timo

P.S. Sain tarjousviestin sen jälkeen, kun olin lähettänyt alla olevan uuden lauluni.

Facebook
Nettisivut + myynti
Levykauppa Äx
Spotify




keskiviikko 1. huhtikuuta 2020

Lupaus

(Tarinoita laulujen takaa.)

Kaunis häävalssimainen Lupaus on minulle erittäin rakas laulu. Sen melodia ilmestyi päähäni unessa. Tässä perisuomalaisessa rakkauslaulussa on jotain ainutlaatuista. Annoin sille kaikkeni ja vielä vähän enemmän. Pop-rock taustastani huolimatta uuden Elämä jatkuu levyn neljäs raita on laulu jollaisen olen aina toivonut osaavani tehdä.


Eräänä yönä näin unta, jossa olin bänditreeneissä varastomaisessa tilassa. Soittelu oli sellaista yleistä jammailua. Yhtäkkiä kaverit osoittivat minulle kauempana olevaa nurkkaa, jonne passittivat minut kitarani ja vahvistimeni kanssa muita häiritsemästä. Soittoni ei kelvannut. Kiukutti pirusti moinen nöyryytys. Sen jälkeen heräsin ja nappasin nopeasti yöpöydältä kännykän, johon hyräilin unessa kitaralla tapailemani melodian. Muistan siinä unenpöpperössä ajattelleeni vielä noita bändikavereita tyyliin "siitäs saitte, mä sain hienon biisin" ja jatkoin unia.

Aamulla herättyäni kuuntelin äänitystä. Tajusin heti, että oli syntynyt jotain erityistä. Otin kitaran ja aloin etsimään sointuja. Tuli tunne, että liikutaan jossain vanhojen suomalaisten yltiöromanttisten laulujen lähteillä. Siellä missä Leif Wager lauloi aikanaan "sua vain yli kaiken mä rakastan". Mutta miten ihmeessä kykenisin kirjoittamaan melodian arvoisen sanoituksen? Sellaisen joka koskettaisi, olisi runollinen, mutta ei sortuisi kliseisiin. Päätin jättää asian vielä hautumaan.

Lähdin työstämään biisiä pikku hiljaa toivoen, että palaset hakisivat vähitellen paikkansa. Äänitin ensin tunnelmaan sopivalla synasoundilla pelkät soinnut. Sillä tavalla sain rakenteen kasaan ja kappaleen eri osat oikeaan järjestykseen. Seuraavaksi soitin koskettimilla nailonkielisen kitaran soundilla melodian. Tämän jälkeen pääsin miettimään sovitusta tarkemmin. Päässäni alkoi soida perinteisiä ja moderneja sävyjä sulassa sovussa. Aloin rakentamaan jousisovitusta viuluineen ja selloineen. Basson halusin nykyaikaisen täyteläiseksi. Hain syntetisaattorista säkeistöön pehmeämmän ja kertosäkeeseen mouruavamman bassosoundin.

Jottei kokonaisuus jäisi liian pehmeäksi rakensin vanhanaikaisella rumpukoneella yksinkertaisen 3/4 tahtilajissa kulkevan retrosoundisen rumpubiitin. Puolivälistä eteenpäin soitin vielä pehmeän rytmillisesti pulppuilevan syna-arpeggion. Voilà! Uusi ja vanha kohtasivat. Vielä kuitenkin puuttui jotain korvia herättelevää. Mitä se voisi olla? Jotain nostalgista? Mieleen tuli vanha kunnon Mellotron. Tuo syntetisaattorin esiaste 60-luvulta, joka soi tunnistettavasti mm. Beatlesin Strawberry Fields Forever biisin introssa. Soitin siis vielä softapohjaisella Mellotronilla intron, pienen välisoiton ja lopukkeen. Nyt oli laulua lukuun ottamatta sovitus ja äänitykset valmiit. Mutta se teksti...

 
Mellotron

Piti siis olla runollisuutta, koskettavuutta ja vielä tuoreuttakin. Haasteellinen paikka. Tiesin olevani vieraalla maaperällä, joten päätin vain alkaa kirjoittamaan jotain. Pitkään tuntui, etten saa mitään järkevää aikaiseksi. Ensimmäiset rivit tuntuivat kuluneilta, tai muuten merkityksettömiltä. Päästäkseni oikeaan tunnelmaan aloin miettiä omaa kihlattuani ja sitä Leif Wagerin Romanssia. Pikku hiljaa pää alkoi tuottaa jotain sellaista mitä sieltä ei ollut koskaan aiemmin tullut. Löysin itsestäni aivan uuden kanavan. Olen erittäin tyytyväinen sanoitukseen. Siihen tuli juuri sellaisia elementtejä joita halusin. Ei liian simppelisti, mutta ei liian vaikeastikkaan. Sydämmestä se kai tuli.

Seuraavaksi edessä oli laulaminen. Vaan enhän minä ole mikään Jari Sillanpää, jolta tällainen sujuisi kuin itsestään. Tuntui kuin olisin seisonut suuren muurin edessä. Ei muuta kuin yrittämään. Vietin kopissa useamman tunnin laulaen monta raitaa. Ehkä niistä saisi jotain. Vuorokauden päästä kaikki kuulosti kuitenkin aivan karmealta. Ei kun sama uudestaan. Jospa nyt toimisi. Muistan tuskailleeni peräti neljän laulusession verran ennen kuin pystyin olemaan tyytyväinen. Mikään toinen laulu ei ole ollut minulle yhtä vaikea tulkittava.

Biisin tekninen toteutus oli yleisesti ottaen melko suoraviivaista tuotantoa. Vaadittiin silti paljon työtä, että sain kaiken kuulostamaan siltä kuin halusin. Etenkin laulubalanssin kanssa tuskailin oikein hartaudella - tosin siinä ei ollut mitään uutta.

Helposti unessa lahjaksi saadusta melodiasta huolimatta Lupaus oli minulle iso ponnistus. Toivottavasti se kannatti ja laulu tavoittaisi mahdollisimman monta kuulijaa. Ties vaikka se päätyisi jonain päivänä jopa häävalssiksi, vaikken sitä sellaiseksi alunperin suunnitellutkaan. Aika näyttää löytääkö tämä sinivalkoinen rakkauslaulu paikkansa suomalaisten ikivihreiden joukossa, vai katoaako se lukuisten muiden tuntemattomien kappaleiden tavoin unholaan saamatta kunnon tilaisuutta tulla kuulluksi.

Terveisin,
Timo

P.S.  Ensi kuussa kerron miten levyn seuraava laulu Rakkauden belsebuubi on syntynyt.

Facebook
Nettisivut + myynti
Levykauppa Äx
Spotify




Lupaus
(Säv. San. Mäntynen)

Ole mulle valo päivän, lämpö auringon.
Ole matka, hetki nautinnon.
Olen sulle myötätuuli yllä aaltojen.
Olen purje retken viimeisen.

Sillä tiedän, sen tiedän, olet voimani rajaton.
Olet hiljaisten haaveiden vuo padoton.
Ja mä tiedän, sen tiedän, olen turvasi peloton.
Lupaus kultainen on sanaton.

Ole aamu joka kaartaa illan hämärään.
Ole kaipuu jonka viereen jään.
Olen lause jota ei voi liittää runoihin.
Olen vuodenajat sormuksin.

Sillä tiedän, sen tiedän...

Ole välke kynttilän, sen leikki ihollain.
Olen nyt ja ainiaan sun vain.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2020

Vastatuuleen

(Tarinoita laulujen takaa.)

Vastatuuleen on buustia antava hyväntuulen laulu. Pop-rock tyylinen biisi, jonka sisällä kulkee irkkuhenkinen melodiateema. Laulun tekstistä löytyy ehkä jotain samankaltaisuutta kuin Eaglesin klassikosta Hotel California.


Jokaisella levylläni on ollut yksi tai kaksi biisiä joiden säveltämisessä/sanoittamisessa en ole ollut mukana. Joihinkin lauluihin vaan tykästyy niin, että oman version työstäminen alkaa houkutella. Vastatuuleen on kaverini Rudi Heinosen luomus. Sanoitusta on ollut rustaamassa myös toinen kaverini Mikael Östlund. Molemmat suomi-rockin suuria tuntemattomia.

Työstämisen alkuvaiheesssa kahlasin säkeistöjen välissä kulkevaan melodiaan lukemattomia synasoundeja. Mikään ei tuntunut oikealta. Lopulta päädyin yhdistämään perinteisen urun, jonkinlaisen lelu-urun ja sähkökitaran. Muu soitinnus syntyi suhteellisen vaivattomasti.

Lauluosuudet olivat haasteellisia. Äänittäessä tuli heti tunne, etten saa laulua toimimaan. Se on tuttu tunne lähes aina, kun laulan jonkun toisen säveltämää biisiä. Ymmärsin, että melodisen ja tunnetta painottavan tulkinnan sijasta oli parempi pyrkiä enemmänkin toteavaan ilmaisuun. Oikean tunnelman tavoittaminen oli silti vaikeaa. Se miten onnistuin jää muiden arvioitavaksi.

Tuotanto ja miksaus oli muuten suhteellisen suoraa ja yllätyksetöntä, mutta viimeinen kertosäe aiheutti harmaita hiuksia. Siinä sovitus muuttuu muista kertosäkeistä poiketen samanlaiseksi kuin välisoitoissa. Jostain syystä sama miksaus ei toiminut molemmissa. Lopputulosta kuunnellessa ei uskoisi, että viimeisen kertosäkeen säädöt poikkeavat muusta biisistä.

Timo

P.S.  Ensi kuussa kerron miten levyn seuraava laulu Lupaus on syntynyt.

Facebook
Nettisivut + myynti
Levykauppa Äx
Spotify




Vastatuuleen
(Säv. Heinonen / San. Heinonen - Östlund)

Hei tulkaa majataloon taas juhlimaan.
Sä täältä aina saat pullon kuplivaa.
Aamukuudesta aina iltakahdeksaan
talo tarjoo kaikille hetken unohdustaan.

Voit olla rikas, rakas, köyhä, miten vaan.
Saman kohtelun täällä jokainen saa.
Jos tuntuu siltä, ettei mistään mitään tuu,
kun lähdet täältä, mahdotonkin toteutuu.

Kun lähdet täältä, voit nousta vastatuuleen.
Kun lähdet täältä, voit nousta vastatuuleen.

Jos askel raskas sinut tänne jostain toi,
huomenna toisin jo kaikki olla voi.
Vaikkei aina tiedä mitä haluaa,
voi silti tulla majataloon Tuulentupaan.

Kun lähdet täältä, voit nousta vastatuuleen.
Kun lähdet täältä, voit nousta vastatuuleen.

Vanha kaappikello ylväänä raksuttaa.
Se väsymättä aina jaksaa kannustaa.
Taas eteenpäin se sua käskee kulkemaan,
ja kaikki huolet taaksesi hautaamaan.

Kun lähdet täältä, voit nousta vastatuuleen.
Kun lähdet täältä, voit nousta vastatuuleen.

perjantai 13. maaliskuuta 2020

Koronavirus ja huolettomat konsertit

Otanpa minäkin kantaa koronaviruksesta käytävään keskusteluun ja etenkin joidenkin musiikkialan ihmisten ja esiintyjien välinpitämättömyyteen pahentuvassa epidemiassa.


Nyt eletään siis tilanteessa jossa yli 500 hengen tapahtumat ovat kiellettyjä. (Joissakin maissa raja on 100.) Hallitus kehottaa käyttämään harkintaa myös pienempien tapahtumien ja jopa harrastusten suhteen. Monissa paikoissa perutaan jatkuvalla syötöllä parinkymmenen ihmisen tilaisuuksia. Joissakin kaupungeissa on alettu sulkemaan julkisia tiloja kuten kirjastot ja uimahallit.

Useissa maissa on päädytty ottamaan käyttöön järeät keinot taudin pysäyttämiseksi. Jotkin maat ovat laittaneet itsensä käytännössä kiinni. Meidän naapurimaissa Tanskassa, Norjassa ja Virossa on jo seurattu monia muita laittamalla koulut kiinni. Luultavasti näin tapahtuu kohta myös Suomessa ja Ruotsissa. Itse sain juuri lapseni koulun rehtorilta viestin, että tähän kannattaa varautua.

Monilta ihmisiltä ja jopa joiltakin viranomaisilta tuntuu puuttuvan käsitys siitä, että kyse ei ole mistään normi influenssasta vaan tsunamimaisesta ja maailmanlaajuisesta pandemiasta. Tätä kirjoittaessa Italiassa on kuollut lyhyessä ajassa jo yli 1000 ihmistä. Maassa jonka terveydenhoito kuuluu maailman parhaisiin.

Menossa on siis poikkeustilanne, jollaista ei ole ollut meidän aikana aiemmin!

Kaikki merkit maailmalta ja Suomesta viittaavat siihen, että virus etenee meillä saman kaavan mukaan kuin muuallakin. Suomessa tunnutaan regoitavan jatkuvasti jälkijunassa, vaikka tutkimuksissa on todettu, että aikaisilla ja riittävän voimakkailla toimilla taudin leviämiseen voidaan vaikuttaa merkittävästi.

Yli 500 hengen tapahtumien kieltäminen ei riitä. Monet esiintymistilaisuudet vetävät silti useamman sata ihmistä paikalle. Rock-konserteissa ihmiset ovat kylki kyljessä kuin sillit tomaattiliemessä. Yksikin oireeton viruksenkantaja voi levittää tautia tehokkaasti. Puhumattakaan niistä jotka lipun hankittuaan eivät raaski jäädä kotiin lievien oireiden vuoksi.

Kuka oikeasti uskoo, että käsien pesu ja hihaan yskiminen riittäisi ahtaasti pakkautuneen yleisön seassa ja kuinka tilaisuudessa nautittu alkoholi ei vaikuttaisi ihmisten käyttäytymiseen ja huolellisuuteen?

On erittäin arvelluttavaa, että jotkut artistit, bändit ja tilaisuuksien järjestäjät käyttäytyvät kuin mitään ei olisi tapahtunut ja kutsuvat ihmiset sankoin joukoin nauttimaan musiikista. On käynyt ilmi, että joissakin tapauksissa osanottajamäärä on jopa tarkoituksella kikkailtu juuri alle 500 henkilöä, ettei konserttia tarvitsisi peruuttaa. Haloo! Missä on vastuullisuus ja terve järki?

Onneksi on niitäkin jotka ovat jo ymmärtäneet tilanteen vakavuuden ja peruneet keikkojaan. Onneksi on myös vastuullisia ihmisiä, jotka lipun ostamisesta huolimatta päättävät jättää nyt konsertin väliin.

Kaikesta tästä huolimatta mukavaa kevättä kaikille!

Timo

EDIT:
Hallitus muutti aiempaa määräystä 16.3.2020, jonka jälkeen yli 10 hengen kokoontumiset kiellettiin.

Facebook
Nettisivut + myynti
Levykauppa Äx
Spotify