Sataset pinoon on biisi, joka tekee kunniaa The Police yhtyeelle. Instrumentaali jonka ei pitänyt päätyä Elämä jatkuu -levylle. Tarkoitus oli tuulettaa päätä ja tehdä jotain muusta poikkeavaa tyyliin vaihtelu virkistää. Halusin vain soittaa kitaraa ja tehdä simppelin livemäisen trio-biisin. Alkuperäinen idea kasvoi kuitenkin vähän suuremmaksi.
"Sataset pinoon" ei tarkoita rahaa, vaan isoja kitaravahvistinseiniä, joita näkee joidenkin rock-bändien lavarekvisiittana. Nimen keksi aikanaan bändikaverini Kimmo Kosenius (mm. Woude, Tumppi Varonen Problems?). Kyseessä on siis vanha jamittelu, jota tuli joskus bändin kanssa soitettua.
Tämä biisi oli nopea ja suoraviivainen työstettävä. Varsinainen soitinnus oli nopeasti kasassa. Siihen sen piti jäädäkin. Aloin kuitenkin miettiä, josko yksinkertaisesta riffittelystä saisi irti enemmänkin. Niinpä mukaan tuli erilaisia kosketinsoittimia ja jopa Theremin. Siis tuo vanhojen kauhuleffojen äänimaisemasta tuttu ujeltava soitin. (Toki tässä tapauksessa syntetisaattorille mallinnettuna.)
Theremin
Jossain vaiheessa tuli tunne, että kokonaisuudesta uupui vielä kitarasoolo. (Sellaista ei alunperin ollut.) Halusin jotain tavanomaisuudesta poikkeavaa. Mieleen tuli Yes -yhtyeen Owner of the lonely heart -hitin erikoinen soolo. Sen innoittamana päädyin omaan skittasoundiin. Varsinaiseen sooloon lähdin ajatuksella, että nyt soitetaan jotain outoa. Mielestäni sainkin siihen vähän vinksahtaneen fiiliksen.
Biisin valmistuttua aloin miettiä josko se sittenkin sopisi mukaan levylle. Miksei mukana voisi olla yksi instrumetaalikin. Niinpä päädyin sijoittamaan sen muiden laulujen keskelle, ikään kuin jakamaan levyn kahteen osaan.
Terveisin,
Timo
P.S. Ensi kuussa kerron miten levyn seuraava laulu Univelkaa on syntynyt.
Nettisivut + myynti
Levykauppa Äx
Spotify
Sataset pinoon
(Säv. Mäntynen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti