(Tarinoita laulujen takaa.)
Elämä jatkuu albumin päättävästä nimibiisistä tuli levyn intiimein ja omalla tavallaan paljastavin laulu. Sen piti saada tyylikäs sovitus, mutta lopulta kappale jäikin pelkistetyksi mies ja piano -versioksi.
Säkeistön melodia tuli päähän aluksi keskitempoisena kevyenä poppina. Muita sanoja ei ollut mielessä kuin "niin se menee" ja jotain merkityksetöntä sen perään. Muistaakseni kertosäe syntyi teksteineen erikseen. Jossain vaiheessa ajattelin, että nehän sopivat yhteen. Säkeistö täytyi vain muuttaa balladin muotoon. Tuossa vaiheessa kädessä oli vielä akustinen kitara, jolla keksin myös intron melodian.
Ajattelin, että onpa syntymässä hieno biisi. Mielessä oli, että sen pitäisi saada iso ja täyteläinen sovitus. Ensin piti vain saada sanoitus valmiiksi. Kertosäe taisi olla se mistä teksti lähti liikkeelle. Takana oli tuskallisesti päättynyt parisuhde, jossa sain vasta parin viikon päästä erosta jonkinlaisen selityksen päättymisen syyksi. Sekin tuntui hyvin epämääräiseltä ja puutteelliselta. Siitä ajatuksesta syntyi kertosäkeen teksti "en pimeässä mitään nää...". Tuo lause oli pitkään myös nimi laululle. Kertosäkeen loppuun halusin pilkahduksen valoa ja optimismia, koska tiesin kokemuksesta, ettei ole terveellistä jäädä murehtimaan liian pitkäksi aikaa, vaan on jaksettava kulkea eteenpäin. En silti tiennyt vieläkään mihin suuntaan tekstin kanssa pitäisi lähteä ja saisinko kertosäkeen ympärille edes kokonaista sanoitusta.
Samoihin aikoihin menetin vielä isänikin. Aloin oikein miettiä mistä olen kirjoittamassa ja tuli tunne, että voisin kirjoittaa koko siitä elämänvaiheesta. Niistä raskaista asioista ja tunteista, joiden kanssa olin kipuillut. Isän kuolemaan viittaan kohdassa "ja niin se tulee, hetki jolloin joudut luopumaan, toisen matkallensa saattamaan". Päällimmäisenä siinä oli mielessä kuva hetkestä, jolloin kannoin isäni uurnaa talvisena helmikuun päivänä, vierelläni leskeksi jäänyt puoliso ja molemmat siskoni. Mietin silloin, että nyt on isäni vuoro olla minun sylissä.
Laulun sävellyksen ja sanoituksen valmistuessa aloin pohtimaan, että oikeastaan se kaipaisi vielä välikohdan. Ajattelin, että siinä voisi tuoda vielä enemmän esille positiivista ajattelua ja uskoa huomiseen. Enhän oikeastaan ole rypemisbiisien kovin suuri ystävä. Elämässä on muutenkin ihan tarpeeksi molleja, ettei niillä tarvitse kaikkia lauluja täyttää. Varsinkin kun hitaasti edenneen kirjoitusprosessin aikana löysin uuden kumppaninkin.
Päätin tehdä biisistä rungon pianolla ja demolaululla. Sen jälkeen se saisi jäädä hautumaan ja odottamaan sovituksen hahmottumista päässä. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut pitkään aikaan. Jossain vaiheessa tuli tunne, että tämä on vaan tehtävä näin pelkistetysti ja siinä kaikki. Kuulijan on keskityttävä kuuntelemaan vain itse laulua, ilman mitään korvaherkkuja. Mietin kuitenkin vielä uudelleen laulamista, mutta sitten tuli tunne, että jos yritän laulaa paremmin, niin samalla siitä katoaa jotain. Niinpä lopulliseksi laulutulkinnaksi jäi se demoversio, jossa onnistuin ensimmäisen kerran laulamaan alusta loppuun ilman itkuun purskahtamista. Jotenkin se vaan kävi tunteisiin. Vieläkin laulun viimeinen sana meinasi murentua, mutta ajattelin, että se on elämää.
Elämä jatkuu on ainutlaatuinen kaikista tekemistäni biiseistä. Kaikissa muissa on enemmän soittimia kuin yksi. Tällaisena se sopi mielestäni hyvin päättämään koko levyn.
Timo
Facebook
Nettisivut + myynti
Levykauppa Äx
Spotify
Elämä jatkuu
(Säv. / San. Mäntynen)
Niin se menee,
itseänsä päätyy etsimään,
jos liian paljon joutuu kestämään.
Ja niin se tulee
päivä kun on valmis jatkamaan,
ja itsellensä lahjan antamaan.
Niin elämä jatkuu
kuten aina ennenkin.
Jäädä ei saa menneisiin.
En pimeässä mitään nää.
Tarviin äänen jota kohti suunnistaa.
Sanat jotka osaa selittää,
miten puolitotuudesta selvän saa.
En pimeässä mitään nää.
Eteenpäin aion silti taivaltaa.
Tyhjä kolo sydämeen jos jää,
on siinä paikka jonka voit valloittaa.
Niin se menee,
joka muistojansa piilottaa,
niistä itseään vain muistuttaa.
Ja niin se tulee,
hetki jolloin joudut luopumaan,
toisen matkallensa saattamaan.
Ja taas elämä jatkuu
kuten aina ennenkin.
Jäädä ei saa menneisiin.
En pimeässä mitään nää...
Ei, ei ei! Mä en suostu uskomaan,
että värit jotka joskus haalistuu,
ei voisi enää koskaan kirkastuu.
En pimeässä mitään nää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti