Univelkaa

(Tarinoita laulujen takaa.)

Se kuinka toinen voi ensin viedä sydämen, ja sitten rikkoa sen, ei varmasti ole kovin tuore aihe. Tässä laulussa, jonka tekohetkellä olin todella hajalla, on silti jotain erikoista. Normaalisti biisin työstämiseen kaikkinensa saattaa minulla mennä kuukausikin. Tässä tapauksessa säveltämiseen, sanoittamiseen ja toteuttamiseen (soitot, laulut ja miksaus) meni vain neljä päivää! Se oli puristettava ulos ennätysvauhdilla, koska päänsisäiseen sekamelskaan oli saatava jotain selvyyttä.

Laulun taustalla on rikkoutunut parisuhde jossa minulle kerrottiin itsestäni asioita joista en tunnistanut itseäni. Vastaavaan en ollut törmännyt koskaan aiemmin, enkä myöskään sen jälkeen. Suhteesta ja sen ongelmista oli muodostunut toiselle voimakas subjektiivinen totuus, jonka seurauksena näkemykseni ja käsitykseni oikeasta ja väärästä alkoivat hämärtyä jo omassa päässänikin. Eron jälkeinen toipumisprosessi siihen jossa vähitellen löysin taas tutun itseni oli pitkä ja raskas.

Eroa seuranneiden monien valvottujen öiden jälkeen päätin, että jotain on saatava dokumentoitua. Kaikkea ei tietenkään saa mahtumaan lyhyeen lauluun, mutta ajattelin, että kirjoitan sen mikä eniten vaivasi mieltä. Sen verran oli huumoria tallella, että ajattelin tekeväni bluesin tyyliin "my baby left me". Siitä syntyikin biisin bluesmainen poljento, vaikka pop-ballaadin puolella liikutaankin.

Minulla ei siis ollut mielessä pientäkään melodian- tai tekstinpätkää. Lähdin työstämään täysin tyhjältä pöydältä. Kirjoitin ja hyräilin. Energiat oli niin vähissä, että otin kaikkiin tekovaiheisiin asenteen "nopeasti eteenpäin ilman miettimisiä ja hieromisia". Äänitysvaiheessa yllätyin siitä miten onnistuin soittamaan tarkan ja tasaisen kompin nopeasti. Noin hitaalla tempolla se ei ole ihan helppoa. Ehkä väsymys poisti turhan yrittämisen.

Lopulta biisistä tuli kertomus yhdestä elämäntapahtumasta. Ei kovin suuri taiteellinen saavutus, mutta jonkinlainen dokumentti jossa sain kertoa edes jotain siitä miten asiat mielestäni oikeasti menivät. Vei oman aikansa, ennen kuin pystyin kuuntelemaan tätä "bluesia" ilman tunteiden palaamista erohetkeen. Nykyisin Univelkaa on minulle vain laulu muiden joukossa. Laulu josta en ole kovin ylpeä, mutta joka oli pakko tehdä. Olen silti tyytyväinen siihen, että sain sen puristettua itsestäni.

Terveisin,

Timo

P.S.  Ensi kuussa kerron miten levyn seuraava laulu Syyskuun 21. on syntynyt.

Facebook
Nettisivut + myynti
Levykauppa Äx
Spotify




Univelkaa
(Säv. San. Mäntynen)

Meillä kummallakin on
oma versiomme siitä mitä tapahtui.
Ja minkä painolastin alle
rakkautemme luhistui.

Nyt sä olet siellä jossain
väsyneenä niin kuin minäkin.
Olen valvonut jo viikon.
Ehkä joudan toisenkin.

Tää on vain univelkaa
siitä kuinka paljon rakastin.
Univelkaa siitä kun en saa sua takaisin.
Tää on vain univelkaa.
Kunpa pahaa unta olla vois.
Univelkaa - nyt kirjoitan sut pois.

Sanoit mulle, että muutuin.
Myöntänyt en ensin, ehkä muutuinkin.
Nyt sitä miettinyt kun oon,
nään jo kaiken selvemmin.

En voinut enää tietää
miten mistäkin milloinkin puhuisin.
Ohuella jäällä kuljin
varovaisin askelin.

Tää on vain univelkaa...

Olet päätöksesi tehnyt.
Siihen mahdoton on enää vaikuttaa.
Olet aina silti rakas.
Sua en voisi unohtaa.

Tää on vain univelkaa...