tiistai 19. toukokuuta 2020

Kuulokokeessa ja korvalääkärillä

Vuosien varrella on alkanut ylemmät äänet vaimentua. Heinäsirkkojakaan ei ole ollut enää pitkään aikaan. Ei kovin ihanteellinen tilanne audiotyötä tekevälle muusikolle. On vaikea miksata jos esimerkiksi rumpujen pellit alkaa kadota. Jos ei tiedä mitä ylärekisterissä tapahtuu, saattaa kyseisiä taajuuksia korostaa liikaa. Tuloksena on riipivää kihinää normaalikuuloisen korville.

 

Oli siis aika käydä kuulontutkimuksessa ja tavata korvalääkäriä. Ajan hengen mukaisesti kasvomaski oli pakollinen lisävaruste. Otin sen vastaan mielelläni. Hoidettiinhan samassa sairaalassa koronapotilaita, eikä tartunta tuntunut kovin houkuttelevalta. (Voin muuten kertoa, ettei maskin pitäminen ole kovin miellyttävää.)

Ensimmäisenä vastaanotti audionomi, joka istutti minut äänettömään koppiin. Eri taajuisia piippauksia tuli tuttuun tapaan molempiin korviin. Vaan kun korvaklinikalla oltiin, oli tutkimus normaalia perusteellisempi. Yhdessä kokeessa toiseen korvaan syötettiin erilaisia kohinoita samalla, kun toisella puolella korvan taakse pannalla kiinnittyvä äänilähde syötti kalloon piippauksia. Hetken päästä sama toisinpäin. Kuulin, että tällä menetelmällä testattiin välikorvan toimivuutta. Se toimikin testin mukaan normaalisti, mutta varsinainen korvien kuulokyky olikin vähän niin ja näin. Saamani käppyrät näyttivät itsestäni hurjilta, vaikka nainen sanoikin, ettei tulos näytä kovin pahalta.

Kuulokokeiden suuri ongelma audioalan ihmisten mielestä on varmasti mitatun taajuusalueen suppeus. Se kun on 125 Hz -> 8000 Hz (8 kHz). Eli suurinpiirtein puhealue. Musiikissa on kuitenkin paljon laajempi äänispektri. Pienet lapset saattavat kuulla niinkin korkeita taajuuksia kuin 20 kHz. Oma kuulokykyni alkaa vaimentua noin 10 kHz yläpuolelta. Niin käy melkeinpä kaikille jossain vaiheessa. Itselläni vuosien äänirasituskin on tehnyt tehtävänsä.


Seuraavaksi vuorossa oli lääkärin tapaaminen. Kerroin kuulo-ongelmistani ja sen kaverina kulkevasta tinnituksesta, joka on ollut seuranani jo pienestä pitäen. Korvani eivät siis soi melualtistuksesta johtuen. Oma teoriani sille on lapsena sairastetut korvatulehdukset ja silloinen hoitomuoto jossa tärykalvo yleensä puhkaistiin terävällä neulalla.

Kerroin lääkärille myös siitä kuinka oikea korvakäytävä on alkanut painua öisin umpeen. Joudun aamuisin työntämään sormen korvaan saadakseni sen auki. Tähän lääkärillä ei ollut mitään sanottavaa. Kuten ei siihenkään, että leukaniveleni painaa oikeaa korvakäytävää kiinni laittaessani hampaat yhteen. Joudun siis pitämään suuta hieman auki kuullakseni kunnolla. Lääkäri kyllä totesi, että se on harvinaista, mutta ongelman poistamiseen ei ollut ehdotuksia.

Kerroin vielä molemmissa korvakäytävissä olevista uimarin kyhmyistä. Ne ovat käytäviä kaventavat luupallukat, jotka olen saanut vuosikymmenten uintiharrastuksen seurauksena. Tiedän, että joissakin tapauksissa niitä poistetaan poraamalla. (Operaatio ei tunnu houkuttelevalta.) Lääkäri ei kuitenkaan kiinnittänyt asiaan huomiota. Diagnoosi kuulo-ongelmien suhteen oli, että syyt ovat selvästi ulkokorvissa, ei välikorvissa, ja niille ei oikein voi mitään. Asiaan voi palata myöhemmin jos puhetaajuuksilla alkaa kuulo heiketä häiritsevästi. Kuulokokeen tuloksesta lääkäri oli samaa mieltä audionomin kanssa, että se ei ole niin paha kuin käyristä voisi kuvitella. (Ei ehkä puheen kuulemisen kannalta.) Olisi peräti aika normaali ikäiselläni muusikolla.

En voi sanoa olevani tyytyväinen kuulemaani, enkä kuulokokeen suppeuteen. Tuntuu, että meidän korvalääkärit koulutetaan keskittymään kuulo-ongelmissa vain puhetaajuuksiin. Missä ovat audioalan ihmisiin erikoistuneet lääkärit? Miksi kuuloni toimii paremmin, jos puristan nenän umpeen ja puhallan? Silloin korvat aukeavat ja kuulen lyhyen aikaa erinomaisesti. Hetken päästä molemmista korvista kuuluu "plop" ja pumpulit palaavat korviin. Lääkäri kyllä sanoi tätä normaaliksi ilmiöksi, vaikka jostain olen ymmärtänyt, että kyse voisi olla korvatorven paineongelmasta, jota hoidetaan pallolaajennuksella välikorvan ilmastoinnin parantamiseksi. Kuulokokeeni ei kuulemma kuitenkaan kielinyt tästä.

Täytyy sanoa, että jäi aika epämääräinen olo. Kysyin lopuksi lääkäriltä, että onko tämä nyt niin, että näillä mennään mitä on. Naurahti ja sanoi, että niinhän se vähän on.

Terveisin,
Timo

P.S.  Sain vielä kiireettömän lähetteen magneettikuvaukseen, koska tinnituksessani soi suoran vingun lisäksi myös sykkivä piippaus. Kuvauksessa varmistetaan, ettei kyse ole verenkiertoon liittyvästä asiasta.

Facebook
Nettisivut + myynti
Levykauppa Äx
Spotify




Sataset pinoon 
(Säv. Mäntynen)

Sataset pinoon on instrumentaali ja kitarailoittelu, joka löytyy uudelta Elämä jatkuu levyltä.

Sataset pinoon

(Tarinoita laulujen takaa.)

Sataset pinoon on biisi, joka tekee kunniaa The Police yhtyeelle. Instrumentaali jonka ei pitänyt päätyä Elämä jatkuu -levylle. Tarkoitus oli tuulettaa päätä ja tehdä jotain muusta poikkeavaa tyyliin vaihtelu virkistää. Halusin vain soittaa kitaraa ja tehdä simppelin livemäisen trio-biisin. Alkuperäinen idea kasvoi kuitenkin vähän suuremmaksi.


"Sataset pinoon" ei tarkoita rahaa, vaan isoja kitaravahvistinseiniä, joita näkee joidenkin rock-bändien lavarekvisiittana. Nimen keksi aikanaan bändikaverini Kimmo Kosenius (mm. Woude, Tumppi Varonen Problems?). Kyseessä on siis vanha jamittelu, jota tuli joskus bändin kanssa soitettua. 

Tämä biisi oli nopea ja suoraviivainen työstettävä. Varsinainen soitinnus oli nopeasti kasassa. Siihen sen piti jäädäkin. Aloin kuitenkin miettiä, josko yksinkertaisesta riffittelystä saisi irti enemmänkin. Niinpä mukaan tuli erilaisia kosketinsoittimia ja jopa Theremin. Siis tuo vanhojen kauhuleffojen äänimaisemasta tuttu ujeltava soitin. (Toki tässä tapauksessa syntetisaattorille mallinnettuna.)

Theremin

Jossain vaiheessa tuli tunne, että kokonaisuudesta uupui vielä kitarasoolo. (Sellaista ei alunperin ollut.) Halusin jotain tavanomaisuudesta poikkeavaa. Mieleen tuli Yes -yhtyeen Owner of the lonely heart -hitin erikoinen soolo. Sen innoittamana päädyin omaan skittasoundiin. Varsinaiseen sooloon lähdin ajatuksella, että nyt soitetaan jotain outoa. Mielestäni sainkin siihen vähän vinksahtaneen fiiliksen.

Biisin valmistuttua aloin miettiä josko se sittenkin sopisi mukaan levylle. Miksei mukana voisi olla yksi instrumetaalikin. Niinpä päädyin sijoittamaan sen muiden laulujen keskelle, ikään kuin jakamaan levyn kahteen osaan.

Terveisin,
Timo

P.S.  Ensi kuussa kerron miten levyn seuraava laulu Univelkaa on syntynyt.

Facebook
Nettisivut + myynti
Levykauppa Äx
Spotify




Sataset pinoon 
(Säv. Mäntynen)

perjantai 1. toukokuuta 2020

Rakkauden belsebuubi

(Tarinoita laulujen takaa.)

Asiaa sinkuille osa 1.

Miksi monet sinkut eivät löydä parisuhdetta? Miksi deittipalvelut ovat pullollaan ikisinkkuja? Tämä laulu kertoo yhden syyn. Kokemuksesta voin sanoa, että syy on harmillisen yleinen. Siksi olikin paikallaan tehdä aiheesta laulu. Ote on hieman piruileva, mutta hyväntahtoisesti.


Laulu on alunperin lähtöisin Rudi Heinosen kynästä. Halusin alkaa työstämään biisiä, mutta jokin esti tarttumasta toimeen. Ensin mietin, että en halua laulaa juomalaulua. Alkuperäisessä tekstissä kerrottiin ryyppäämisestä ja krapulasta. Sitten tuli tunne, että melodiakin voisi olla hieman toisenlainen. Jotain biisissä kuitenkin oli, mikä piti sen mielessä.

En muista enää mistä keksin alkaa piruilla sinkuille, jotka eivät millään löydä mieleistään, vaan etsivät loputtomasti parempaa. Aiheesta oli kyllä kertynyt itselle kokemusta useamman vuoden ajalta. En kuitenkaan halunnut olla oikeasti ilkeä, koska näitä pitkään sinkkuna viihtyneitä löytyy omasta lähipiiristäkin. Niinpä keksin itselleni jonkinlaisen alter egon, jonka suulla saatoin piikitellä hieman vapaammin. Sanoituksen valmistuttua huomasin, että asetelmassa olikin jotain yhteistä Mikko Alatalon vanhaan lauluun Känkkäränkkä.

Uuden tekstin jälkeen tuntui entistä selkeämmin, ettei alkuperäinen melodia sovi tarinaan. Siihen piti saada enemmän piruilun makua. Niinpä päädyin muuttamaan melodiaa niinkin paljon, ettei alkuperäisestä jäänyt paljoakaan jäljelle. Oikeastaan alkuperäisestä säilyi sellaisenaan vain kitarariffi ja sointurakenne. Joissakin kohdissa melodia menee läheltä alkuperäistä. Tätä versiota ei olisi kuitenkaan syntynyt ilman alkuperäistä. Niinpä krediitit myös Heinoselle.

Alunperin biisiin oli tarkoitus tulla perinteinen junakomppi, mutta sen sijaan halusin enemmän modernimpaa keinahtelua ja tanssittavuutta. Tässäkin päädyin vähän erikoiseen ratkaisuun rumpujen osalta, kun kertosäkeessä soi kaksi eri settiä päällekkäin. Ensimmäinen (sama kuin säkeistöissä) soittaa kevyempää ja toinen tanakampaa biittiä. Tällä tavalla sain kertosäkeisiin enemmän potkua. Sovituksesta löytyy myös mielenkiintoista äänimaisemaa. Ajoin sointuja soittavan kitaran vahvan filtteröinnin läpi. Lopputuloksesta ei uskoisi, että taustalla pulppuileva soitin ei ole syntetisaattori vaan sähkökitara.

Terveisin,
Timo

P.S.  Seraavalla kerralla kerron miten levyn instrumentaali Sataset pinoon on syntynyt.

Facebook
Nettisivut + myynti
Levykauppa Äx
Spotify



Rakkauden belsebuubi
(Säv. Mäntynen - Heinonen / San. Mäntynen)

Sä voit etsii sitä tunnetta, kun kipinöi
ja pääsi menee aivan sekaisin.
Vaan muistatko sen kuinka vasten kasvoja löi
pettymys, kun karusellin pysäytin?

Olen belsebuubi rakkauden.
Se piru joka tappaa sen
niin talossa kuin puutarhassakin.
Olen belsebuubi rakkauden
hard core ammattilainen
ja toimenkuvaan liitän sinutkin.

Sä voit pystytellä niitä pilvilinnojas,
mut' kaiken saan mä aina sortumaan.
Turha luulla, että onni sua odottais.
Jos kurkistaa, mä saan sen haihtumaan.

Olen belsebuubi rakkauden...

Ymmärräthän, että kaikki on sun omaa syytä,
liian ylös aloit kurkottaa.
Jos sä lupaat pitää jalat maassa tiukasti,
niin lupaan myöskin sinut unohtaa.

Olen belsebuubi rakkauden...