tiistai 19. toukokuuta 2020

Kuulokokeessa ja korvalääkärillä

Vuosien varrella on alkanut ylemmät äänet vaimentua. Heinäsirkkojakaan ei ole ollut enää pitkään aikaan. Ei kovin ihanteellinen tilanne audiotyötä tekevälle muusikolle. On vaikea miksata jos esimerkiksi rumpujen pellit alkaa kadota. Jos ei tiedä mitä ylärekisterissä tapahtuu, saattaa kyseisiä taajuuksia korostaa liikaa. Tuloksena on riipivää kihinää normaalikuuloisen korville.

 

Oli siis aika käydä kuulontutkimuksessa ja tavata korvalääkäriä. Ajan hengen mukaisesti kasvomaski oli pakollinen lisävaruste. Otin sen vastaan mielelläni. Hoidettiinhan samassa sairaalassa koronapotilaita, eikä tartunta tuntunut kovin houkuttelevalta. (Voin muuten kertoa, ettei maskin pitäminen ole kovin miellyttävää.)

Ensimmäisenä vastaanotti audionomi, joka istutti minut äänettömään koppiin. Eri taajuisia piippauksia tuli tuttuun tapaan molempiin korviin. Vaan kun korvaklinikalla oltiin, oli tutkimus normaalia perusteellisempi. Yhdessä kokeessa toiseen korvaan syötettiin erilaisia kohinoita samalla, kun toisella puolella korvan taakse pannalla kiinnittyvä äänilähde syötti kalloon piippauksia. Hetken päästä sama toisinpäin. Kuulin, että tällä menetelmällä testattiin välikorvan toimivuutta. Se toimikin testin mukaan normaalisti, mutta varsinainen korvien kuulokyky olikin vähän niin ja näin. Saamani käppyrät näyttivät itsestäni hurjilta, vaikka nainen sanoikin, ettei tulos näytä kovin pahalta.

Kuulokokeiden suuri ongelma audioalan ihmisten mielestä on varmasti mitatun taajuusalueen suppeus. Se kun on 125 Hz -> 8000 Hz (8 kHz). Eli suurinpiirtein puhealue. Musiikissa on kuitenkin paljon laajempi äänispektri. Pienet lapset saattavat kuulla niinkin korkeita taajuuksia kuin 20 kHz. Oma kuulokykyni alkaa vaimentua noin 10 kHz yläpuolelta. Niin käy melkeinpä kaikille jossain vaiheessa. Itselläni vuosien äänirasituskin on tehnyt tehtävänsä.


Seuraavaksi vuorossa oli lääkärin tapaaminen. Kerroin kuulo-ongelmistani ja sen kaverina kulkevasta tinnituksesta, joka on ollut seuranani jo pienestä pitäen. Korvani eivät siis soi melualtistuksesta johtuen. Oma teoriani sille on lapsena sairastetut korvatulehdukset ja silloinen hoitomuoto jossa tärykalvo yleensä puhkaistiin terävällä neulalla.

Kerroin lääkärille myös siitä kuinka oikea korvakäytävä on alkanut painua öisin umpeen. Joudun aamuisin työntämään sormen korvaan saadakseni sen auki. Tähän lääkärillä ei ollut mitään sanottavaa. Kuten ei siihenkään, että leukaniveleni painaa oikeaa korvakäytävää kiinni laittaessani hampaat yhteen. Joudun siis pitämään suuta hieman auki kuullakseni kunnolla. Lääkäri kyllä totesi, että se on harvinaista, mutta ongelman poistamiseen ei ollut ehdotuksia.

Kerroin vielä molemmissa korvakäytävissä olevista uimarin kyhmyistä. Ne ovat käytäviä kaventavat luupallukat, jotka olen saanut vuosikymmenten uintiharrastuksen seurauksena. Tiedän, että joissakin tapauksissa niitä poistetaan poraamalla. (Operaatio ei tunnu houkuttelevalta.) Lääkäri ei kuitenkaan kiinnittänyt asiaan huomiota. Diagnoosi kuulo-ongelmien suhteen oli, että syyt ovat selvästi ulkokorvissa, ei välikorvissa, ja niille ei oikein voi mitään. Asiaan voi palata myöhemmin jos puhetaajuuksilla alkaa kuulo heiketä häiritsevästi. Kuulokokeen tuloksesta lääkäri oli samaa mieltä audionomin kanssa, että se ei ole niin paha kuin käyristä voisi kuvitella. (Ei ehkä puheen kuulemisen kannalta.) Olisi peräti aika normaali ikäiselläni muusikolla.

En voi sanoa olevani tyytyväinen kuulemaani, enkä kuulokokeen suppeuteen. Tuntuu, että meidän korvalääkärit koulutetaan keskittymään kuulo-ongelmissa vain puhetaajuuksiin. Missä ovat audioalan ihmisiin erikoistuneet lääkärit? Miksi kuuloni toimii paremmin, jos puristan nenän umpeen ja puhallan? Silloin korvat aukeavat ja kuulen lyhyen aikaa erinomaisesti. Hetken päästä molemmista korvista kuuluu "plop" ja pumpulit palaavat korviin. Lääkäri kyllä sanoi tätä normaaliksi ilmiöksi, vaikka jostain olen ymmärtänyt, että kyse voisi olla korvatorven paineongelmasta, jota hoidetaan pallolaajennuksella välikorvan ilmastoinnin parantamiseksi. Kuulokokeeni ei kuulemma kuitenkaan kielinyt tästä.

Täytyy sanoa, että jäi aika epämääräinen olo. Kysyin lopuksi lääkäriltä, että onko tämä nyt niin, että näillä mennään mitä on. Naurahti ja sanoi, että niinhän se vähän on.

Terveisin,
Timo

P.S.  Sain vielä kiireettömän lähetteen magneettikuvaukseen, koska tinnituksessani soi suoran vingun lisäksi myös sykkivä piippaus. Kuvauksessa varmistetaan, ettei kyse ole verenkiertoon liittyvästä asiasta.

Facebook
Nettisivut + myynti
Levykauppa Äx
Spotify




Sataset pinoon 
(Säv. Mäntynen)

Sataset pinoon on instrumentaali ja kitarailoittelu, joka löytyy uudelta Elämä jatkuu levyltä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti