Aurinkotuuli

(Tarinoita laulujen takaa.)

Minua on aina kiinnostanut mitä laulujen taakse kätkeytyy. Monasti lauluntekijät eivät halua kertoa sellaisia asioita suoraan. Saattavat perustella sillä, etteivät tahdo pilata kuulijan omaa tulkintaa. Minä kuitenkin haluaisin tietää mitä taiteilijan päässä on liikkunut tekstiä kirjoittaessa, melodiaa säveltäessä, tai mitä muuta lauluun ja sen tekemiseen on liittynyt. Tämän vuoksi aloitan nyt sarjan, jossa kerron uusimman levyni Elämä jatkuu kappaleiden synnystä. Käyn läpi jokaisen biisin järjestyksessä yksi kerrallaan. Ensimmäisenä pöydälle nousee avausraita Aurinkotuuli.

Aurinkotuuli on ystäväni ja musiikkikolleegani Sampo Mäkelän sävellys, johon tein sanat. Sampo on monipuolinen taiteilija, joka on kunnostautunut mm. kuvataiteilijana, lauluntekijänä ja useiden bändien rumpalina. Työstettäviä demoja miehellä olisi vaikka kuinka. Yhteistä bändihistoriaa meillä on muutaman kokoonpanon verran.

Kuulin biisin ensimmäisen kerran demolta, jossa Sampo komppasi sointuja sähkökitaralla ja lauloi melodiaa "nan nan nana..." -tyyppisellä hyräilyllä. Tykästyin välittömästi kertosäkeen arpeggiomaiseen melodiaan, joka poikkesi selvästi totutuista sävelkuluista.

Laulun melodia on luonteeltaan kaksijakoinen. Säkeistössä on hieman melankolinen pohjavire. Kertosäe puolestaan kulkee hyvinkin positiivisella draivilla. Ehkä tällä kaksijakoisuudella oli vaikutusta sanoituksen aiheeseen. Päädyin nimittäin kirjoittamaan tekstin loppuunpalamisesta ja masennuksesta. (Olihan minulla ollut aikanaan omakohtaista kokemusta aiheesta.) En kuitenkaan halunnut käsitellä tuota ihmismielen energiakriisiä suomalaisittain synkistellen, vaan pikemminkin voimaannuttavasti ja valoon päin katsoen.

Aurinkotuulella on oikeastaan kaksi historiaa. Sitä nimittäin yritettiin työstää jo aiemmin bändillä. Sovitus oli silloin raskaahkolla kitarariffillä rokkaava tuuttaus. Kävi kuitenkin niin, että tietokoneen kovalevy hajosi varoittamatta, lähettäen pitkälle työstetyn biisin kauas bittiavaruuteen. Kuinka ollakkaan juuri silloin oli varmuuskopiot jääneet ottamatta.

Uusinta albumiani viimeistellessä tuli tunne, että vielä täytyisi saada mukaan yksi tanssibiisi. Jonkin aikaa ajatusta pyöritellessäni muistin kovan onnen Aurinkotuulen. Pystyin hyvin kuvittelemaan siihen tiukan tanssibiitin, joka poikkeaisi täysin alkuperäisestä sovituksesta. Laulu ansaitsi ehdottomasti uuden mahdollisuuden.

Itse biisin työstäminen oli melko suoraviivainen prosessi. Oikeanlaisten synasoundien hakeminen on tosin aina työlästä. Niitä kun on "miljoona". Laulun äänitys oli normaalista poiketen harvinaisen tuskatonta. Pääsin aika helposti haluamaani tulokseen. Biisin lopetus tuotti vähän päänvaivaa. Tein siitä useampia eri versioita ennen lopulliseen päätymistä.

Terveisin,
Timo

P.S.  Ensi kuussa kerron miten levyn seuraava laulu Onnen valtatie on syntynyt.

Facebook
Nettisivut + myynti
Levykauppa Äx
Spotify
Sampo Mäkelä

Aurinkotuuli
(Säv. Mäkelä / San. Mäntynen)

En mitään tee, ei mikään mee
nyt enää paikoilleen.
Ei ketään näy, ei kukaan käy.
Taas yksin vuoteeseen.

Peitän maailman pois verhon taa.
Yö vain tulla saa.

Ei enempää, ei vähempää
vois mikään kiinnostaa,
kun eteenpäin pään sisällä
mä koitan suunnistaa.

Tiedän jäädä ei saa verhon taa.
Täytyy uskaltaa.

Astun ulos, aurinkotuuli on tänään voimissaan.
Katson ylös, taivas on suuri ja värejä tulvillaan.

Voi unohtaa, voi hukuttaa,
tai koittaa ymmärtää.
Jos odottaa, vain odottaa,
se tuskin yllättää.

Kuinka huominen taas verhon taa
jäädä saa.

Nyt astun ulos, aurinkotuuli on tänään voimissaan.
Katson ylös, taivas on suuri ja värejä tulvillaan.

Astun ulos, aurinkotuuli on tänään voimissaan.
Katson ylös, taivas on suuri ja värejä tulvillaan.