Päivin ja öin

(Tarinoita laulujen takaa.)

Toiselle albumille Yhtä juhlaa halusin tehdä maanläheisiä lauluja. Sellaisia jotka kertovat samankaltaisista pienistä asiosta, joita suurin osa meistä kohtaa elämänsä aikana. Levyn päättävä Alla auringonnousun on oikeastaan ainoa jossa ollaan isojen asioiden äärellä. Otsikoitu Päivin ja öin kertoo sinkkuyhteisössä syntyneestä suuteluvillityksestä. (Jonka syyllinen löytyy laulun ja tämän blogin kirjoittajasta.)

 

Erottuani aikanaan pitkästä parisuhteesta laitoin facebookiin kavereille kysymyksen: "Mitä sinkut tekevät kesällä?" Sain vastaukseksi linkin Eurosinkut nimisen yhteisön sivuille. Huomasin, että sieltä löytyi tapahtumia ja tekemistä vähän joka lähtöön. Oli retkiä, museoita, näyttelyitä, leffoja, yms. Aloin käydä noissa tapahtumissa, joissa lyhyessä ajassa tutustuin moniin ihmisiin. Mitä tutummaksi sinkut tulivat keskenään, sitä rennommaksi ilmapiiri muuttui.

Yksi vakiotapahtumista oli lauantai-illan tapaamiset helsinkiläisessä olutbaarissa. Paikalla oli yleensä joitakin kymmeniä ihmisiä. Harvakseltaan järjestettiin myös ns. City-iltoja, joihin osallistujamäärät olivat kymmenkertaiset lauantai-iltoihin verrattuna. Noissa illanviettotapahtumissa kävi muutaman kerran niin, että joku ennestään tuttu nainen tuli vapautuneessa olotilassa eteen ja suuteli. Tuli tunne, että sinkuilla on selvästi tarve päästä pussaamaan. Sinänsä ymmärrettävää kroonisesta läheisyydenpuutteesta kärsivien joukossa.

Eurosinkuilta (esseiltä) löytyi myös oma ryhmä facebookista. Välillä siellä oli hyvinkin hulvatonta ja lennokasta keskustelua. Moni tietää, että fb-ryhmissä laitetaan usein pystyyn erilaisia kyselyitä, äänestyksiä ja muita osallistumaan houkuttelevia aloituksia. Jossain vaiheessa keksin, että laitetaanpa pystyyn pusutempaus, jossa sinkut saisivat helpotusta pahimpaan suutelunälkäänsä. (Tunnustan, että se oma lehmäkin oli ojassa.)

Ideana oli, että tekemääni aloitukseen osallistuttiin kirjoittamalla yksinkertaisesti "hep". Ne jotka sitten halusivat vaihtaa suudelmaa kyseisen ihmisen kanssa klikkasivat "Tykkää". Toisin sanoen peukuttivat. Tämän jälkeen alkuperäisen hepin laittanut sai sitten itse päättää ketä peukuttajaa halusi suudella. Suudelman sai lunastaa missä tahansa es-tapahtumassa, mutta useinmiten se tapahtui lauantai-illan tapaamisissa, jotka tuohon aikaan järjestettiin Kaivopihalta löytyvässä Old Hat nimisessä baarissa.

Pusutempauksella oli parhaimmillaan melkoinen suosio. Toki oli niitäkin joita se ärsytti. Muistan hyvin kuinka eräänä lauantai-iltana "Hattuun" astuessani vastaan riensi kolme naista jonossa suutelemaan. (Olihan sekin jonkinlainen uran huipentuma.) Tarkkaa lukua en muista, mutta luultavasti parisenkymmentä naista tuli suudeltua tuon tempauksen puitteissa. Facebookissa alkunsa saaneessa tapahtumassa syntyi jopa joitakin pareja. Oikeastaan se oli hienoa, koska siitähän moni kuitenkin haaveili.

Samoihin aikoihin syntyi ajatus, että sinkkujen suuteluvillityksestä voisi kirjoittaa laulun. Juuri sellaisen pienen tarinan, jollaisia halusin silloin tehdäkin. Poikkeuksellisen vaivattomasti syntyneeseen sanoitukseen yritin tiivistää yllä mainittua. Jotkut päätyivät mukaan omilla nimilläänkin. Loppuun kirjoitin vielä unelmointia siitä mihin suudelma parhaimmillaan voisi johtaa, mikä yllättäin osoittautuikin myöhemmin todeksi. Sain nimittäin kuulla, että yksi pari oli kohdannut lauantai-iltana suutelun merkeissä, joka oli johtanut seurusteluun ja myöhemmin jopa avioliittoon. Olen siis toiminut Amorina ainakin kerran!

Muistelen, että kertosäkeen melodia tuli nopeasti. Säkeistöistä mietin, että tekisinkö ne räppinä, mutta luonto ei antanut myöten. En nimittäin ole kovin innostunut tuosta nykyajan runonlausunnasta. Päädyin sitten niiltä osin jonkinlaiseen räpin ja laulun välimuotoon. Levyn yhtenä teemana oli jättää kaikki kosketinsoittimet pois ja palata kitaristin juurille. Niinpä lauloin tähänkin biisiin paljon stemmoja ja köörejä, minkä kuulee varsinkin lopussa. Sillä tavalla sain osittain korvattua syntetisaattoreiden täyteläisiä harmonioita.

Jostain syystä paljon tanakoita särökitaroita sisältävät sovitukset ovat minulle haasteellisia miksattavia. Korvat väsyvät nopeasti, jonka jälkeen kaikki alkaa kuulostaa liian pehmeältä. Sen seurauksena tulee helposti korostettua liikaa ylempiä keskialueen taajuuksia niin, että korvien levättyä lopputulos tuntuukin riipivältä. Tämäkin biisi vaati useampia palaamisia miksaukseen korjauksineen, ennen kuin sain kaiken kohdalleen.

Terveisin,
Timo

https://www.facebook.com/timomantynen.music




Päivin ja öin
(Säv. San. Mäntynen)

Essi keksi nettiin laittaa,
huuda hep, jos pusu maittaa,
peukusta voit suukon lunastaa.

Päälle farkut taikka jakku.
Paikkana on Vanha Hattu.
Huulirasvaa ei saa unohtaa.

Halaukset tai ranskalaiset
kelpaa ei kun miehet naiset
huuliansa yhteen sovittaa.

Suudellaan aamuisin,
suudellaan iltaisin,
suudellaan päivin ja öin.

Pasi on jo peukkukunkku.
Kuinka kestää miehen pumppu,
jos oikeasti kaikki suukot saa?

Kuningatar Meealla
on pusut vielä tallella.
Se jossain niitä nytkin piilottaa.

Katariinalla on huulet
lämpimät kuin kesän tuulet.
Vaikeaa on niitä unohtaa.

Suudellaan aamuisin...

Nyt parittomat yössä kohtaa.
Mihin kaikki vielä johtaa?
Joku liian kauan valikoi.

Jos suukko johtaa suudelmaan
ja siitä onneen suurempaan,
kenties hääkellot jossain vielä soi.

Voi rohkeudella voittaa.
Huulet toisiaan vain moikkaa.
Suuri pusutempaus kaiken muuttaa voi.

Suudellaan aamuisin...

Mistä melodiat syntyvät?

Käytännössä liki kaikki ihmiskorvaa miellyttävät sävelkulut on tehty jo kauan sitten. Ovatko siis kaikki uudet laulut plagiaatteja? Vieläkö melodioita syntyy tyhjästä, vai kumpuavatko ne jostain lauluntekijän täyteen ahdetusta alitajunnasta? Entä miten Tapio Rautavaara liittyy tähän kaikkeen?

En ole koskaan kuullut kenenkään säveltäjän kyenneen antamaan vastausta kysymykseen mistä melodiat tulevat. Kysytty on monet kerrat. Liekö asiaa tutkittu edes tieteellisesti. Itsekkään en osaisi kysymykseen vastata. Silti niitä melodioita jostain vain tulee. Mahtaako tuota tarkemmin ilmaista. Siis jostain. Aivot ovat siitä erikoinen yksikkö, että ne kykenevät kuljettamaan jonkinlaisella mielikuvituksella säveliä eteenpäin. Jopa hyvinkin nopeasti. Näin käy esimerkiksi soittajan päässä, joka improvisoi sooloa reaaliaikaisesti.

Aivot voidaan myös "käskeä" tekemään melodiaa. Ei ole mitenkään mahdotonta alkaa säveltämään ilman minkäänlaista inspiraatiota. Laulumelodian voi siis tehdä tekemälläkin samaan tyyliin kuin alkamalla siivoamaan. Eli pakottamalla itsensä toimimaan vaikka ei yhtään huvittaisi. Jokin aika sitten demonstroin tätä kihlatulleni. Otin kitaran, etsin sointuja jotka sopivat toisiinsa ja hyräilin/viheltelin sointuihin sopivia säveliä. Säkeistö ja kertosäe tulivat parissa minuutissa. Syntynyt taidepläjäys ei varmasti täyttänyt kansan syviin riveihin uppoavan ikivihreän tunnuksia, mutta kävipä silti esimerkistä.

Maailman eniten versioitu kappale on tullut unessa. Beatlesista tunnettu Paul McCartney on kertonut monissa haastatteluissa Yesterdayn synnystä. Laulu ilmestyi hänelle nukkuessa lähes valmiina. Tosin vielä tuossa vaiheessa siinä laulettiin munakokkelista "scrambled eggs". Itsellenikään tämä ei ole vieras asia. Tarkoitan siis unissaan säveltämistä, en munakokkelia. Useampi melodia lauluistani on saanut alkunsa aamuyön kevyessä horroksessa. Yöpöydällä ollut kännykkä on saanut monet kerrat toimia muistiinpanovälineenä, kun herättyäni olen tokkurassa hyräillyt siihen erinäisiä melodianpätkiä. Ilman tallennusta sävelet olisivat kadonneet sinne jonnekin mistä tulivatkin.

Zzzz...

Joskus on käynyt niinkin, että aamulla kuunneltu melodia on osoittautunut kulkevan liian läheltä jotain ennestään tunnettua laulua. Silloin se on joko pitänyt muuttaa toisenlaiseksi tai hylätä kokonaan. Silti unessa tulevat sävelet ovat minulle sellainen mystinen voimavara, etten ole jaksanut hirveästi kantaa huolta uusien laulujen melodioista. Niitä joko tulee (sieltä jostain) tai sitten ei tule. Joskus kanava on kiinni pitkäänkin.

Jokaiselle säveltäjälle on erittäin harmillista, että päähän voi huomaamatta tulla ennestään tuttuja melodioita. Tahallisuudesta tuomitsemisen sijaan olisi kuitenkin sinisilmäistä ajatella, että plagiaatit olisivat aina vahinkojakaan. Todistettavastikin maailmalla on tehty lukuisia melodiavarkauksia - joihin syyllistyneet käyttävät mielellään termiä "lainaus". Ikään kuin se tekisi kopioinnista jotenkin hyväksytympää. Ei ole salaisuus, että jopa itse Sibelius on syyllistynyt plagiointiin. Kaikesta huolimatta uskon, että paljon tapahtuu ihan puhtaita vahinkoja. Joko alitajunnan kautta, tai sitten vain siitä yksinkertaisesta syystä, ettei täysin uutta melodiaa ole oikeastaan mahdollista tehdä enää nyky päivänä.

Toisinaan laulun melodia on sellainen, että se liippaa läheltä jotain ennestään tunnettua, mutta tarkemmin kuunneltuna kummallakaan ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Itselleni aikanaan sanottiin toiselta albumilta löytyvästä biisistä "Lupaat vaan", että sen melodia tuo mieleen vanhan lastenlaulun "Eeny Meeny Mini Moe". Kahlasin YouTubea ja huomasin, että näin tosiaan onkin aivan ensimmäisten sävelten kohdalla, mutta hyvin pian melodiat erkanevat. Itse asiassa huomasin, että tuosta laulusta on monia versioita, joissa melodiassa ei ole yhteneväisyyttä omaan biisiini ollenkaan.

(Jos laitteesi ei tue Flashia alla oleva linkki ei toimi, eikä sen alla oleva mediasoitin ehkä näy. Siinä tapauksessa klikkaa tätä linkkiä.)

Lupaat vaan

Eeny Meeny Mini Moe

Joskus plagiointisyytökset voivat aiheuttaa jopa oikeusmurhan. Näin kävi esimerkiksi Tapio Rautavaaralle, jonka "Yölinjalla" tuomittiin plagiaatiksi Johnny Cashin "I walk the line" laulusta. Todellisuudessa noissa kahdessa ei ole sovituksen lisäksi muuta yhteistä kuin melodian punchline "kun ajan vain yölinjallain" ja "because your mine, I walk the line". Ja jos ollaan aivan tarkkoja, niin yhtenevästi menee noissakin lauseissa vain alkuosa. Eli vain neljä nuottia! Kyseessä on huutava vääryys Rautavaaraa kohtaan. Jonkun pitäisikin ottaa asiakseen palauttaa tekijänoikeudet miehelle edes näin jälkikäteen.

Tapio Rautavaara: Yölinjalla

 

Johnny Cash: I walk the line

Mistä melodiat tulevat taitanee jäädä ikuiseksi arvoitukseksi. On nimittäin täysin mahdollista, että sellainen pätkähtää päähän sieltä jostain jolla ei ole alitajunnan kanssa mitään tekemistä. Tahattomat plagiaatit ovat kuitenkin hyvin yleisiä (kuten valitettavasti ne tahallisetkin) ja nousevat pintaan elämän aikana päähän varastoituneesta sävelten vuosta. Sellaisten kohdalla olkaamme armollisia taiteilijoita kohtaan, jotka ovat vahingoilleen täysin voimattomia. On toki harmillista, että vahinko huomataan yleensä vasta sitten kun on jo ns. housuissa. Eli levy ulkona ja väärät tekijätiedot painettuna.

Terveisin,
Timo

https://www.facebook.com/timomantynen.music