Vaihteeksi jotain ihan muuta

Olisi liioittelevaa sanoa, että olen antanut musiikille koko elämäni. Olisi myös vähättelevää sanoa, etten olisi antanut sille kaikkeani ja panostanut siihen täysillä. Mitta-asteikko on luonnollisesti subjektiivinen, koostuen yksilöllisistä ominaisuuksista, rajallisesta ajasta ja omalla kohdallani ennen kaikkea energiakapasiteetista. 

Vuosia eteenpäin puskiessa tulee välillä hetkiä jolloin tuntuu, että olisi aika päästä tekemään jotain ihan muuta. Jotain mikä tuulettaisi ajatuksia, olisi vain itselle ja muiden mielipiteistä viis. Se saisi olla vähän outoakin, kunhan vain olisi kivaa ja rentouttavaa. Kuten vaikka uppoutuminen ajosimulaattoreiden maailmaan.

Hetkinen! Siis minne? Pelaamaan jotain pelejä? Eikö sellainen ole lasten juttuja? Ehkä, mutta paino on kuitenkin sanalla "simulaattori".

Grand Prix 2 ja IndyCar Racing 2

Olen saattanut jossain yhteydessä mainita loppuunpalamisestani 90-luvulla. Olin pitkän aikaa niin sanotusti poissa pelistä. Minusta ei ollut oikein mihinkään ja päivät kuluivat enimmäkseen sohvaa mittaavana vatupassina. Aamiaispöydässä aivot eivät ottaneet vastaan edes Helsingin Sanomien takasivulla ollutta tv-tarjontaa. Jostain sain silti kipinän kokeilla muutamaa silloista ajosimulaattoria. (Grand Prix 2 ja IndyCar Racing 2.) Ostin yksinkertaisen ratin Thrustmaster Grand Prix 1, jossa kaasu ja jarru hoidettiin ratin takana olevilla siivillä. Se taisi olla lähes parasta mitä tuohon aikaan saattoi kaupasta löytää.

Aika pian huomasin radoilla kisaamisen olevan oivaa burn out -terapiaa. Aloinpa vähitellen ajamaan jopa täyspitkiä kisoja varikkopysähdyksineen. Jossain vaiheessa huomasin kehittyneeni niin paljon, että piti hakea internetistä muiden harrastajien tekemiä modauksia, joilla saatiin pelien tietokoneautot kulkemaan nopeammin. Olisihan ollut tylsää olla jatkuvasti ylivoimainen. (Netti oli siis tuohon aikaan uusi villitys, johon päästiin hitaalla modeemi-yhteydellä.) Innostuksella oli myös varjopuolensa. Ahkera ratin vääntäminen kuritti olkapäitä sen verran, että illalla saattoi joutua turvautumaan särkylääkkeeseen varmistaakseen kokonaisen GP:n Nukkumatin tallissa.

 

Thrustmaster Grand Prix 1 ja Force Feedback Racing wheel

Vuosituhannenvaihteen tienoilla innostus alkoi hiipua. Eikä vähiten sen vuoksi, että perheeseen alkoi syntyä huomiota kaipaavia pienokaisia. Miestä tarvittiin mualla. Paksun monitoriputken luomaan vauhdinhurmaan ei riittänyt enää aikaa, eikä yhä pienillä akuilla kulkevalla voimiakaan. Olihan musiikki bänditouhuineen edelleen iso osa elämää. Jouduin siis suorittamaan karsintaa voimavarojen ja ajankäytön suhteen.

Kului peräti viitisentoista vuotta, kunnes eräässä illanvietossa löysin itseni tilanteesta, jossa kaverit ajoivat kilpaa siitä kuka saa kovimman ajan Dirt 3 pelin Tupasentie nimisellä pikataipaleella. Laji oli siis ralli ja kalustona kaverin kadehdittavan täydellisen tuntuinen simulaattori kolmine monitoreineen ja liikkuvine penkkeineen. Muistaakseni täräytin kylmiltäni vajaat puoli minuuttia sen hetkisen pohja-ajan alle. Illan aikana kukaan ei päässyt lähellekään sitä. Ajattelin, että jotain on selvästi jäänyt selkärankaan, vaikka edellisestä kerrasta oli vuosia. Sen jälkeen ei mennyt kauaa kun päätin etsiä uutta kalustoa vähälle käytölle jääneen Thrustmaster Force Feedback Racing wheel ratti/poljinyhdistelmän tilalle. (Tuon ensimmäisen ratin korvanneen kombon lopulliseksi kohtaloksi oli koitunut Windows 8, johon Thrustmaster ei tehnyt enää ajureita.) 

 

Logitech G27 ja Thrustmaster T300 RS

Uudeksi setiksi valikoitui Logitech G27 ratti/poljinyhdistelmä. Sen kanssa tuli silloin tällöin kokeiltua eri simulaatiopelejä, mutta varsinaisesta innostuksesta ei voinut puhua. Työstin tuolloin toista albumiani ahkerasti ja fokus oli siinä - perheenisän velvollisuuksien lisäksi. Tuolta ajalta on kuitenkin jäänyt yksi taltiointi juuri sieltä Tupasentieltä.

Sitten koitti armon koronavuosi 2020. Kolmas albumini oli juuri valmistunut. Viruksen leviämistä vastaan säädetyt rajoitustoimet estivät monenlaiset aktiviteetit. Uimahallien sulkeminen oli kolmesti viikossa eviään polskuttelevalle vesipedolle kova paikka. Huomasin ajatusten liikkuvan aiempaa enemmän simulaatiomaailmassa. Vuosien varrella olin seurannut hieman peleissä ja laitteissa tapahtunutta kehitystä ja nyt aloin miettiä, että ehkä hommasta saisi enemmän irti jos työpisteeni tuolin sijasta takamus lepäisikin jollain ajamiseen tarkoitetulla penkillä. Niinpä päädyin tilaamaan itselleni kevyen ja kokoontaitettavan Playseat Challenge ajotuolin.

Playseat Challenge

Kevään kuluessa päädyin ostamaan vielä uuden monitorinkin ja koska Logitechin ratti tuntui formuloihin sopimattomalta päätin vaihtaa senkin. Uudeksi ratti/poljinyhdistelmäksi tuli Thrustmaster T300 RS. Sen pedaalit eivät kuitenkaan olleet laadullisesti samaa tasoa ratin kanssa, joten tilasin Kiinasta adapterin, jolla sain yhdistettyä Logitechin polkimet Thrustmasterin rattiin. Syksyllä uusi monitori alkoi puolestaan tuntua pieneltä. Kaipasin laajempaa kuvakulmaa ja vaihdoin lähes uuden näytön isompaan ultra wide monitoriin. 

 

Mainittakoon tässä välissä, että harrastuksen luonteeseen kuuluu kaluston loputon päivittäminen. Olen silti pyrkinyt noudattamaan varovaista taktiikkaa ja tehnyt hankintoja kiinnostuksen kasvamisen mukaan. En haluaisi kuulua niihin jotka innostuksen äkillisesti lopahtaessa päättävät myydä kaikki tuhansien eurojen arvoiset laitteensa kerralla. (Tehden valtavat tappiot.) Tällaisia ilmoituksia tulee netissä vastaan lähes viikottain.

Next Level Racing F-GT

Loppuvuodesta tuntui, että tehoton läppäri ja pojan Pleikan lainaaminen saivat jäädä. Oli aika siirtyä tämän päivän PC-maailmaan. Niinpä satsasin tehokkaaseen pelikoneeseen, jota vahvistin vielä lisäkovalevyllä ja -muistilla. (Taka-ajatuksena oli, että sen voisi tulevaisuudessa valjastaa myös musiikin tekemiseen.) Suurin syy päätökseen oli kuitenkin pelien kustomoinnin mahdottomuus konsoleissa. 

 

Vaan kun vuosi jälleen vaihtui alkoi mieli halajaa taas uutta. Tällä kertaa tuntui, että oli aika ottaa iso askel eteenpäin ja tilata kunnon järeä ajopenkki. Sellainen joka tuntuisi ns. oikealta ja jota ei tarvitsisi ainakaan lähivuosina uusia. Tein suuren päätöksen ja tilasin Next Level Racing F-GT ajotuolin. Se mahdollisti normaalin ajoasennon lisäksi formuloille ominaisen makaavamman asennon. Nykyisen kalustoni viimeistelin vielä Thrustmaster TH8A vaihdekepillä. Nähtäväksi jää mitä seuraavaksi. Ainakin käsijarru houkuttaisi. Ja voisihan sitä tulevaisuudessa päivittää laitteita vieläkin parempiin.

Thrustmaster TH8A

Mitäs vielä? Vuoden 2020 kesällä päätin perustaa Facebookiin ryhmän Ajosimulaattorit ja virtuaalikuskit. Päädyin siihen, koska huomasin, ettei vastaavaa lajin yleistä fb-ryhmää ollut vielä siihen mennessä perustettu Suomessa. (Ja siksi, että olisi foorumi, jossa voisin kysellä tyhmiä.) Tänä vuonna olen avannut myös YouTube -kanavan Quick Race. Sen päätarkoituksena on esitellä ajosimulaatioiden maailmaa lyhyillä kisoilla, tarjoten pieniä makupaloja eri peleistä, radoista ja autoista. Toki painotus on omista mieltymyksistä johtuen formuloissa. (Muut autot tuntuvat pitkästyttävän hitailta.)

 

Olin kyllä tehnyt vastaavia videoita jo aiemminkin, mutta nyt päätin keskittää kaikki omalle kanavalle ja nostaa samalla videoiden tason korkeammalle. Latasin mukaan joitakin aiempiakin videoita, mutta alla oleva Monacon pikakisa vuoden 1991 F1 autoilla oli silti kanavan varsinainen käynnistäjä. Suosittelen katsomaan koko ruudun tilassa. (Valitettavasti video voi jäädä piiloon jos luet tätä mobiililaitteella.)

 

Automobilista 2 - F1 - Monaco 1991 (3 Laps)
 

Tiedostan, että tämä saattaa joidenkin mielestä näyttää oudolta harrastukselta. Miten aikamies alkaa ajamaan ajopelejä? Korostankin siis vielä, että kyseessä on realistisuuteen tähtäävät simulaatiopelit, joiden haastavuus on aivan eri luokkaa kuin ns. kolikko- tai arcadepeleissä, joissa lähes kuka vaan pysyy radalla/tiellä kunhan vain painaa laatan lattiaan ja kääntää rattia. 

 

Harrastajista löytyy kaiken ikäisiä. Oli esimerkiksi hienoa seurata 2020 keväällä online kisoja joihin osallistui oikeita vanhemman polven F1-tähtiä ja maailmanmestareita kuten Nelson Piquet (67v) ja Mario Andretti (80v). Kuvioissa pyörii siis kuskeja laidasta laitaan. Itse pärjään kohtuullisesti tietokoneautoille tiedostaen, että kaikki eivät pysty siihenkään, mutta epäilen vahvasti kykyjäni pysyä sellaisten hard core harrastajien kyydissä, jotka harjoittelevat ja kilpailevat viikoittain ja päivittäin tunti tolkulla. Onneksi lajista riittää iloa kaikille, kaiken ikäisille ja tasoisille.

 

Tämänhetkinen kalusto

 

Lopuksi haluan vielä kiittää puolisoani siitä, että edes yrittää ymmärtää tätä hullutusta. Kyllä minä teen vielä sitä musiikkiakin, mikä ulkopuolisesta tuntuu ehkä arvostettavammalta ajankäytöltä.

 

Terveisin,

Timo

P.S.  Koska sisimmiltäni olen musiikin tahtiin hengittävä säveltäjä, sanoittaja, soittaja, laulaja, miksaaja, yms. ja määrittelen identiteettini mieluiten sitä kautta, niin laitetaan tähän loppuun vielä kitaransoittoa viimeisimmältä levyltäni. Myönnän, että tämä oli pitkä juttu tällä kertaa, mutta kuten alussa sanoin: "Jotain mikä tuulettaisi ajatuksia, olisi vain itselle ja muiden mielipiteistä viis." Ehkä siis kirjoitinkin tämän vain itselleni. 😉

Facebook
Nettisivut + myynti
Levykauppa Äx
Spotify




Sataset pinoon 
(Säv. Mäntynen)