torstai 3. joulukuuta 2020

Annala

(Tarinoita laulujen takaa.)

Juureni ovat Helsingin Vanhassakaupungissa, jossa vietin elämäni parikymmentä ensimmäistä vuotta. Ensimmäiset seitsemän vuotta asuin vanhempieni ja kahden siskoni kanssa kerrostalon yksiössä, jonka jälkeen muutimme samassa rapussa sijainneeseen kolmioon. Muistan kun kävimme ensimmäisen kerran katsomassa myyntiin tullutta tyhjää asuntoa. Voi pojat, että oli tilaa!

Meidän talo kuvassa oikealla.

Laulun nimi Annala on hieman harhaan johtava. Jos ollaan aivan tarkkoja, niin varsinainen Annala sijoittuu sinkun kansikuvassa näkyvien kerrostalojen taakse, johon myös valkoinen Annalan kartano kuuluu. Monet käyttivät silti meidänkin pihapiiristä samaa nimeä, vaikka oikeampi ilmaisu olisi ollut Helsingin Vanhakaupunki. (Johon Annalakin toki kuuluu.)

Olen kirjoittanut biisin jo viime vuosituhannen puolella. Sitä on soitettu aikanaan parinkin bändin kanssa. En muista enää laulun syntyvaiheita. Sen kuitenkin muistan, että levy-yhtiössä sitä pidettiin vain asioiden luettelointina. Niinpä. Sellaiseksi se oli tavallaan tarkoitettukin. Lapsuuden ja nuoruuden muisteloksi. Minun vastineeni Hectorin Ake, Make, Pera ja mä biisille. 

Toisin kuin sukulaiskappaleessa, kaikki tekstiin kirjoitettu pitää täysin paikkansa. Tai ei sittenkään ihan. Ensimmäinen pihan kaupasta ostettu röökiaski ei ollut North State vaan Boston. Jälkimmäinen ei olisi rimmannut yhtä hyvin karkin kanssa. Naisääni "Norttia!" kuuluu omalle rakkaalleni, jonka pyysin esittämään hämmästynyttä myyjätärtä. Se onkin muuten ainoa vierailu koko Elämä jatkuu albumilla.

Annala on melko suoraviivainen rock-biisi. Aika suoraviivaista oli myös sen tekeminen. Sovituksessa on pieni erikoisuus kohdassa "Muistan vielä...". En halunut siihen säestäviä sointuja. Niiden sijasta tein syntetisaattoreilla arpeggion ja sähkökitaroilla riffin, joiden yhteissoitosta syntyi säestävä sointupohja. Hassuhko lopputulos sattaa kuulostaa jonkinlaiselta rock-kitaran ja sirkusposetiivin kohtaamiselta.

Minulle Annala on rakas laulu, koska siinä on juuri niitä asioita, joita omasta lapsuudesta ja nuoruudesta mielellään muistelee. Toivottavasti joku muukin löytäisi siitä jotain tuttua.

Terveisin,
Timo

P.S.  Seuraavalla kerralla kerron miten Elämä jatkuu levyn päättävä nimikkolaulu on syntynyt.

Facebook
Nettisivut + myynti

Levykauppa Äx

Spotify


 

Annala
(Säv. / San. Mäntynen)

Annala, talo muutama vain,
kavereita silti kourallinen.
Paikkoja, missä peuhata sain,
liian monta kiusaks vanhempien.

Muistan vielä metsän Tarzaneiden,
mäet suuret syöksylaskijoiden,
merenlahden kesäpultsareineen,
räkäkiiskeineen.

Leikkeihin aina sai kaverin.
Usein hiekkikselle kokoonnuttiin.
Neppikset leikattiin tietenkin,
kunnes mäkkäreitä rakennettiin.

Muistan rosvon, jonka pollari vei,
miehen mustan, jota pelätty ei,
nadet, vinkit, kirkonrotat ja sen
itkun viimeisen.

Vieläkin niin moni tie vie takaisin Annalaan.
Vieläkin mun savumerkit näkyvät Annalaan.

Muistan omput, jotka varastettiin,
tyhjät pullot, joita kivitettiin,
miestenlehdet, naisten rinnat sun muut
ja ne jäykät luut.

Karkkia pihan kauppamme myi,
sinne viikkorahat hukutettiin.
"Norttia?" Myöhemmin hämmästyi
myyjätär, kun sitä tiedusteltiin.

Muistan piilopaikat kellareiden,
pimeydessä rikin leimahduksen,
jännityksen, poskarin, henkarin,
säryn päässäkin.

Vieläkin niin moni tie vie takaisin Annalaan.
Vieläkin mun savumerkit näkyvät Annalaan.

Muistan omput, jotka varastettiin,
tyhjät pullot, joita kivitettiin,
miestenlehdet, naisten rinnat sun muut
ja ne jäykät luut.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti