Maine ja mammona

Kuinka paljon tuntematon artisti tienaa musiikillaan? Onko laulujen ja levyjen tekeminen vain mukavan leppoisa harrastus? Kuinka paljon ihmisiä ylipäätään kiinnostaa vähemmän tunnettujen tekijöiden musiikki, tai heidän seuraaminen somessa?

Musiikista on tullut ihmisille viihdettä josta ei tarvitse (haluta) maksaa. Levyjä ei osteta, koska kaiken saa nykyään ilmaiseksi netistä. Harva muusikko pääsee nauttimaan teosto- tai gramex-korvauksista. Radiokanavien soittolistoille pääsevät käytännössä vain tietyt suurten levy-yhtiöiden artistit. Jos laulaja tai bändi haluaa tienata musiikillaan, on lähdettävä tien päälle. Vaan ilman nimeä on sieltäkin saatavat eurot tiukassa. Tunnettu artisti voi juuri ja juuri kituuttaa pelkillä keikkatuloilla.

Eräs nimekäs laulaja kertoi taannoin saaneensa radiosoitoista keskimäärin kuutisen euroa yhdeltä kerralta. (Korvaukset vaihtelevat paljon eri kokoisten kanavien kesken.) Soittolistojen pyörityksestä tienaa siis ihan mukavasti. Nimetön artisti sen sijaan joutuu tyytymään suoratoistopalveluiden tilityksiin jotka yhdeltä kuuntelukerralta ovat suurinpiirtein nolla pilkku nolla jotain.

Levyjen kohdalla tuntematon musiikintekijä joutuu käytännössä maksuhenkilöksi, koska tässä valvemaailmassa ei voida puhua myynnistä. Albumin painokustannukset ovat jo pienissä erissäkin noin 1000 €. Muut tuotantoon liittyvät kulut, kuten studiotunnit, soittajien palkat ja masterointi, tuovat melkein minimissäänkin toisen mokoman lisää. Rajana on vain taivas ja luottokortin kate. Levyjen valmistuttua osa niistä menee promootioon ja radioasemille. Promopalvelu, jossa palvelun tarjoaja lähettää viitisenkymmentä levyä eri radioasemille, maksaa noin 150 €. Itse postittamalla pääsee jonkin verran halvemmalla, mutta vastaanottajan suhtautumisesta "epävirallisiin" lähetyksiin ei voi olla varma.

Aina voi onneksi iloita siitä, että musiikkia ylipäätään kuunnellaan. Vai voiko? Todellisuudessa nimettömän laulajan tai bändin kiinnostavuus on usein erittäin alhaalla. Facebookin artistisivukin muistuttaa helposti nykyaikaista versiota itsekseen puhuvasta kylähullusta. Kaksi viikkoa sitten ilmoitin omalla sivullani ensimmäisen levyni löytyvän nyt myös Spotifysta. Toistaiseksi levy on saanut maata palveluntarjoajan kovalevyllä aivan rauhassa. (Tarkennan sen verran, että olen lataamassa musiikkiani suoratoistopalveluihin jälkijunassa. Kaksi ensimmäistä albumia tämän vuoden loppuun mennessä. Ensi vuonna on uuden materiaalin aika.)

Miksi sitten kenenkään kannattaa ylipäätään tehdä musiikkia ja vielä yrittää saavuttaa kuuntelijoita? Pelkästään taloudellisesta näkökulmasta katsottuna se tuntuukin täysin järjettömältä. Itse olen ajatellut jo pitkään, että teen musiikkia, koska sen tekeminen on mielenkiintoista ja antaa paljon tyydytystä ja onnistumisentunteita. Nykyään en jaksa hirveästi surkutella menestyksen perään. Tiedostan, ettei se ole kiinni pelkästään siitä teenkö hyvää vai huonoa musiikkia. Tässä maassa on lukemattomia lahjakkaita musiikintekijöitä, joista suuri yleisö ei tiedä mitään.

Minulla ei ole takanani levy-yhtiön markkinointikoneistoa ja tunnustan, että olen huono myymään omaa työtäni. Tänä päivänä musiikin eteenpäin saaminen vaatisi kuitenkin promootiota enemmän kuin koskaan aiemmin. Minulta kuluu valtavasti aikaa ja energiaa itse musiikin synnyttämiseen. Jos haluaa pitää riman korkealla on työn määrä moninkertainen verrattuna demojen kyhäilyyn. En myöskään ole pelkkä laulaja, joka käy studiossa äänittämässä oman osuutensa, jonka jälkeen aikaa ja paukkuja jää reilusti muuhunkin.

Olen siis kuin ateljeessaan taulujaan työstävä taidemaalari. Teen yksin kaiken sen mikä tapahtuu inspiraation ja valmiin äänitteen välissä omassa pienessä kotistudiossani. Sävellän, sanoitan, sovitan, äänitän, laulan, soitan, miksaan, masteroin ja teen levynkannet. Normaalisti tuossa tuotantoketjussa on jo monta palkkaa nostavaa ihmistä. Näiden lisäksi on lukuisia pakollisia töitä kuten eri sivustojen ylläpito, julkaisuihin liittyvän byrokratian hoitaminen, jne. Usein tuntuu kuin olisin päivätöissä tai pienyrittäjänä ilman korvausta. Sehän on sinun harrastuksesi, voisi joku sanoa. Totta. Sellaiseksihan se lasketaan niin kauan kuin siitä ei synny mitään verotettavaa.

Vaan toki on olemassa paljon tärkeämpääkin kuin maine ja mammona. Olen onnellinen siitä, että saan ja kykenen vielä tekemään sitä mikä tuottaa itselleni iloa. Ja että virta uuden musiikin luomiseen riittää hieman heikentyneissä akuissa vielä loppuunpalamisen jälkeenkin.

Terveisin,
Timo

https://www.facebook.com/timomantynen.music