keskiviikko 23. lokakuuta 2019

Taidon ja lahjakkuuden merkitys

Lapsuudessa vanhemmat sukupolvet toistivat hokemaa jossa ensin maristiin "voi kun olis viulu" ja soittimen saatua "voi kun osais soittaa". Minullekin se oli usein kuultu vastaus, kun kouluikäisenä pehmitin äitiäni tyyliin "mä haluun kitaran" tai "mun täytyy saada kitara". Viimein eräänä jouluna sain muodoltaan paljastavan lahjapaketin. Sen sisältä löytyneessä soittimessa oli jotain maagista, mikä veti puoleensa monta kertaa päivässä. Samalla alkoi kasvamaan unelma rock-tähteyestä kuuluisana kitaristina.


Moni sanoo, että olisi kiva osata laulaa, piirtää, tai mitä tahansa, mutta kun ei osaa. Ajattelen silloin, että kyllä osaisit jos oikeasti haluaisit. Ihminen on nimittäin siitä outo olento, että se oppii melkein mitä tahansa jos oikeasti haluaa. Minäkin osaisin varmasti soittaa säkkipilliä, jos haluaisin riittävästi. Vaan kun en halua. Toki jokaisella on rajansa ja rajoitteensa, mutta pääsääntöisesti me olemme uskomattoman kykeneviä kehittymään monissa asioissa. Itsekin opin aikanaan piirtämään ja tekemään sarjakuvia, koska se oli nuoruuden suurin intohimoni. Sitten tuli kitara ja vei miehen.

Musiikkioppilaitosten opettajat sanovat usein, että lahjakkuudet nousevat aina esiin. Ehkä niin, mutta entä sitten? Oppiminen ja kehittyminen musiikin saralla ei oikeasti vaadi suurta lahjakkuutta. Sama pätee melkein mihin tahansa. Synnynnäinen lahjakkuus on äärettömän harvoin välttämätön ominaisuus. Sen merkitys kasvaa vasta silloin kun tavoitellaan kaikkein terävintä kärkeä. Eteenpäin pääseminen vaatii ennen kaikkea työtä ja mielenkiintoa asiaa kohtaan.

Kitarasankarin sijasta minusta tuli kelpo soittaja, jolla oli kova halu viedä kulloistakin bändiä eteenpäin. Harjoittelun lomassa aloin myös tiedostamaan kuinka pitkälle viety soittotaito on vain yksi osa-alue musiikissa. Mieleen tuli mm. CCR bändin keulamiehen John Fogertyn sanat: "Jos minun pitäisi valita teknisen osaamisen ja tyylitajun väliltä, valitsisin jälkimmäisen." Siis mies, joka ei todellakaan ollut mikään virtuoosi, mutta loi silti ison kasan tunnettuja kitarariffejä - suurista hiteistä puhumattakaan. Ajattelin myös, kuinka ensimmäiset Tintti sarjakuvat olivat aika kömpelöitä tuherruksia. Piirtäjä Hergé jatkoi kuitenkin rakasta työtään läpi koko elämänsä ja saavutti vähitellen huikean tason ja ilmaisutavan omassa taiteessaan.

Piirtäminen jäi nuoruuteen.

Joskus bändikuvioiden loppuvuosina aloin haaveilla omasta soololevystä mutta tajusin, ettei minulla tulisi koskaan olemaan varaa maksaa kalliita studiokuluja, tai muuta levyn tekniseen toteutukseen liittyvää. Niinpä aloin opiskella itsekseni studiotekniikkaa. Äänittämisestä ja miksaamisesta tuli uusi intohimo. Luin kaiken aiheeseen liittyvän minkä käsiini sain. Ennen internetiä tilasin alan opuksia USA:sta. Kävin kirjastoissa lukemassa lehtiä kuten Electronic Musician ja Keyboard Magazine. Kaiken kiinnostavan kopioin omiin kansioihini. Uppouduin aiheeseen jopa niinkin perusteellisesti, että sillä oli oma osuutensa loppuunpalamiseeni 90-luvulla.

Minuakin on sanottu joskus lahjakkaaksi. Kyllähän se jotain aivolohkon osaa hivelee. Olen silti pikemminkin sinnikäs tavis, jonka tekemisiä on johtanut sisäinen palo ja halu kehittyä paremmaksi. Toistaiseksi se ei ole vienyt minua tähtiin, eikä edes Tintin tavoin kuuhun. Siitä huolimatta koen saavuttaneeni paljon. Olen saanut tunteen, että osaan melkein mitä vain mitä haluan. Se ei ole merkityksetön tunne maassa, jossa huono itsetunto on osa kansan perusluonnetta. Nykyään tiedän kykeneväni tekemään yksin kokonaisen levyn joka kestää vertailun julkaisuihin joiden takana on levy-yhtiön koneisto tuottajineen ja muine ammattilaisineen. Tiedän myös, ettei moni pysty samaan. (Toki on niitäkin jotka pystyvät.)

Haluaisin korostaa musiikin tekemisen kuohuihin hyppääville ja siellä jo sukelteleville, että se sisäinen palo, määrätietoisuus, sinnikkyys, intohimo ja muut vastaavat ovat lopulta tärkeämpiä kuin pelkkä lahjakkuus tai loppuun asti hiottu soitto-/laulutekniikka. On myös tärkeää tiedostaa rajansa ja osata olla tyytyväinen kykyihinsä, koska olivat ne mitä tahansa, voi niilläkin saada aikaan monia hienoja asioita. Blues-kitaristi B.B. King ei ollut koskaan monipuolinen, saatika teknisesti taitava soittaja. Osasi kuitenkin näppäillä juuri ne oikeat sävelet tavalla joka kosketti lukemattomia ihmisiä, nostaen miehen yhdeksi kaikkien aikojen suurimmista. Samanlaisia esimerkkejä voisi luetella vaikka kuinka paljon. Niiden kaikkien voimana on hehkunut sama liekki.

Terveisin,
Timo

https://www.facebook.com/timomantynen.music
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti