Lupaus

(Tarinoita laulujen takaa.)

Kaunis häävalssimainen Lupaus on minulle erittäin rakas laulu. Sen melodia ilmestyi päähäni unessa. Tässä perisuomalaisessa rakkauslaulussa on jotain ainutlaatuista. Annoin sille kaikkeni ja vielä vähän enemmän. Pop-rock taustastani huolimatta uuden Elämä jatkuu levyn neljäs raita on laulu jollaisen olen aina toivonut osaavani tehdä.

Eräänä yönä näin unta, jossa olin bänditreeneissä varastomaisessa tilassa. Soittelu oli sellaista yleistä jammailua. Yhtäkkiä kaverit osoittivat minulle kauempana olevaa nurkkaa, jonne passittivat minut kitarani ja vahvistimeni kanssa muita häiritsemästä. Soittoni ei kelvannut. Kiukutti pirusti moinen nöyryytys. Sen jälkeen heräsin ja nappasin nopeasti yöpöydältä kännykän, johon hyräilin unessa kitaralla tapailemani melodian. Muistan siinä unenpöpperössä ajattelleeni vielä noita bändikavereita tyyliin "siitäs saitte, mä sain hienon biisin" ja jatkoin unia.

Aamulla herättyäni kuuntelin äänitystä. Tajusin heti, että oli syntynyt jotain erityistä. Otin kitaran ja aloin etsimään sointuja. Tuli tunne, että liikutaan jossain vanhojen suomalaisten yltiöromanttisten laulujen lähteillä. Siellä missä Leif Wager lauloi aikanaan "sua vain yli kaiken mä rakastan". Mutta miten ihmeessä kykenisin kirjoittamaan melodian arvoisen sanoituksen? Sellaisen joka koskettaisi, olisi runollinen, mutta ei sortuisi kliseisiin. Päätin jättää asian vielä hautumaan.

Lähdin työstämään biisiä pikku hiljaa toivoen, että palaset hakisivat vähitellen paikkansa. Äänitin ensin tunnelmaan sopivalla synasoundilla pelkät soinnut. Sillä tavalla sain rakenteen kasaan ja kappaleen eri osat oikeaan järjestykseen. Seuraavaksi soitin koskettimilla nailonkielisen kitaran soundilla melodian. Tämän jälkeen pääsin miettimään sovitusta tarkemmin. Päässäni alkoi soida perinteisiä ja moderneja sävyjä sulassa sovussa. Aloin rakentamaan jousisovitusta viuluineen ja selloineen. Basson halusin nykyaikaisen täyteläiseksi. Hain syntetisaattorista säkeistöön pehmeämmän ja kertosäkeeseen mouruavamman bassosoundin.

Jottei kokonaisuus jäisi liian pehmeäksi rakensin vanhanaikaisella rumpukoneella yksinkertaisen 3/4 tahtilajissa kulkevan retrosoundisen rumpubiitin. Puolivälistä eteenpäin soitin vielä pehmeän rytmillisesti pulppuilevan syna-arpeggion. Voilà! Uusi ja vanha kohtasivat. Vielä kuitenkin puuttui jotain korvia herättelevää. Mitä se voisi olla? Jotain nostalgista? Mieleen tuli vanha kunnon Mellotron. Tuo syntetisaattorin esiaste 60-luvulta, joka soi tunnistettavasti mm. Beatlesin Strawberry Fields Forever biisin introssa. Soitin siis vielä softapohjaisella Mellotronilla intron, pienen välisoiton ja lopukkeen. Nyt oli laulua lukuun ottamatta sovitus ja äänitykset valmiit. Mutta se teksti...

 

Mellotron

Piti siis olla runollisuutta, koskettavuutta ja vielä tuoreuttakin. Haasteellinen paikka. Tiesin olevani vieraalla maaperällä, joten päätin vain alkaa kirjoittamaan jotain. Pitkään tuntui, etten saa mitään järkevää aikaiseksi. Ensimmäiset rivit tuntuivat kuluneilta, tai muuten merkityksettömiltä. Päästäkseni oikeaan tunnelmaan aloin miettiä omaa kihlattuani ja sitä Leif Wagerin Romanssia. Pikku hiljaa pää alkoi tuottaa jotain sellaista mitä sieltä ei ollut koskaan aiemmin tullut. Löysin itsestäni aivan uuden kanavan. Olen erittäin tyytyväinen sanoitukseen. Siihen tuli juuri sellaisia elementtejä joita halusin. Ei liian simppelisti, mutta ei liian vaikeastikkaan. Sydämmestä se kai tuli.

Seuraavaksi edessä oli laulaminen. Vaan enhän minä ole mikään Jari Sillanpää, jolta tällainen sujuisi kuin itsestään. Tuntui kuin olisin seisonut suuren muurin edessä. Ei muuta kuin yrittämään. Vietin kopissa useamman tunnin laulaen monta raitaa. Ehkä niistä saisi jotain. Vuorokauden päästä kaikki kuulosti kuitenkin aivan karmealta. Ei kun sama uudestaan. Jospa nyt toimisi. Muistan tuskailleeni peräti neljän laulusession verran ennen kuin pystyin olemaan tyytyväinen. Mikään toinen laulu ei ole ollut minulle yhtä vaikea tulkittava.

Biisin tekninen toteutus oli yleisesti ottaen melko suoraviivaista tuotantoa. Vaadittiin silti paljon työtä, että sain kaiken kuulostamaan siltä kuin halusin. Etenkin laulubalanssin kanssa tuskailin oikein hartaudella - tosin siinä ei ollut mitään uutta.

Helposti unessa lahjaksi saadusta melodiasta huolimatta Lupaus oli minulle iso ponnistus. Toivottavasti se kannatti ja laulu tavoittaisi mahdollisimman monta kuulijaa. Ties vaikka se päätyisi jonain päivänä jopa häävalssiksi, vaikken sitä sellaiseksi alunperin suunnitellutkaan. Aika näyttää löytääkö tämä sinivalkoinen rakkauslaulu paikkansa suomalaisten ikivihreiden joukossa, vai katoaako se lukuisten muiden tuntemattomien kappaleiden tavoin unholaan saamatta kunnon tilaisuutta tulla kuulluksi.

Terveisin,

Timo

P.S.  Ensi kuussa kerron miten levyn seuraava laulu Rakkauden belsebuubi on syntynyt.

Facebook
Nettisivut + myynti
Levykauppa Äx
Spotify




Lupaus

(Säv. San. Mäntynen)

Ole mulle valo päivän, lämpö auringon.
Ole matka, hetki nautinnon.
Olen sulle myötätuuli yllä aaltojen.
Olen purje retken viimeisen.

Sillä tiedän, sen tiedän, olet voimani rajaton.
Olet hiljaisten haaveiden vuo padoton.
Ja mä tiedän, sen tiedän, olen turvasi peloton.
Lupaus kultainen on sanaton.

Ole aamu joka kaartaa illan hämärään.
Ole kaipuu jonka viereen jään.
Olen lause jota ei voi liittää runoihin.
Olen vuodenajat sormuksin.

Sillä tiedän, sen tiedän...

Ole välke kynttilän, sen leikki ihollain.
Olen nyt ja ainiaan sun vain.