keskiviikko 25. syyskuuta 2019

Päivin ja öin

(Tarinoita laulujen takaa.)

Toiselle albumille Yhtä juhlaa halusin tehdä maanläheisiä lauluja. Sellaisia jotka kertovat samankaltaisista pienistä asiosta, joita suurin osa meistä kohtaa elämänsä aikana. Levyn päättävä Alla auringonnousun on oikeastaan ainoa jossa ollaan isojen asioiden äärellä. Otsikoitu Päivin ja öin kertoo sinkkuyhteisössä syntyneestä suuteluvillityksestä. (Jonka syyllinen löytyy laulun ja tämän blogin kirjoittajasta.)

 

Erottuani aikanaan pitkästä parisuhteesta laitoin facebookiin kavereille kysymyksen: "Mitä sinkut tekevät kesällä?" Sain vastaukseksi linkin Eurosinkut nimisen yhteisön sivuille. Huomasin, että sieltä löytyi tapahtumia ja tekemistä vähän joka lähtöön. Oli retkiä, museoita, näyttelyitä, leffoja, yms. Aloin käydä noissa tapahtumissa, joissa lyhyessä ajassa tutustuin moniin ihmisiin. Mitä tutummaksi sinkut tulivat keskenään, sitä rennommaksi ilmapiiri muuttui.

Yksi vakiotapahtumista oli lauantai-illan tapaamiset helsinkiläisessä olutbaarissa. Paikalla oli yleensä joitakin kymmeniä ihmisiä. Harvakseltaan järjestettiin myös ns. City-iltoja, joihin osallistujamäärät olivat kymmenkertaiset lauantai-iltoihin verrattuna. Noissa illanviettotapahtumissa kävi muutaman kerran niin, että joku ennestään tuttu nainen tuli vapautuneessa olotilassa eteen ja suuteli. Tuli tunne, että sinkuilla on selvästi tarve päästä pussaamaan. Sinänsä ymmärrettävää kroonisesta läheisyydenpuutteesta kärsivien joukossa.

Eurosinkuilta (esseiltä) löytyi myös oma ryhmä facebookista. Välillä siellä oli hyvinkin hulvatonta ja lennokasta keskustelua. Moni tietää, että fb-ryhmissä laitetaan usein pystyyn erilaisia kyselyitä, äänestyksiä ja muita osallistumaan houkuttelevia aloituksia. Jossain vaiheessa keksin, että laitetaanpa pystyyn pusutempaus, jossa sinkut saisivat helpotusta pahimpaan suutelunälkäänsä. (Tunnustan, että se oma lehmäkin oli ojassa.)

Ideana oli, että tekemääni aloitukseen osallistuttiin kirjoittamalla yksinkertaisesti "hep". Ne jotka sitten halusivat vaihtaa suudelmaa kyseisen ihmisen kanssa klikkasivat "Tykkää". Toisin sanoen peukuttivat. Tämän jälkeen alkuperäisen hepin laittanut sai sitten itse päättää ketä peukuttajaa halusi suudella. Suudelman sai lunastaa missä tahansa es-tapahtumassa, mutta useinmiten se tapahtui lauantai-illan tapaamisissa, jotka tuohon aikaan järjestettiin Kaivopihalta löytyvässä Old Hat nimisessä baarissa.


Pusutempauksella oli parhaimmillaan melkoinen suosio. Toki oli niitäkin joita se ärsytti. Muistan hyvin kuinka eräänä lauantai-iltana "Hattuun" astuessani vastaan riensi kolme naista jonossa suutelemaan. (Olihan sekin jonkinlainen uran huipentuma.) Tarkkaa lukua en muista, mutta luultavasti parisenkymmentä naista tuli suudeltua tuon tempauksen puitteissa. Facebookissa alkunsa saaneessa tapahtumassa syntyi jopa joitakin pareja. Oikeastaan se oli hienoa, koska siitähän moni kuitenkin haaveili.

Samoihin aikoihin syntyi ajatus, että sinkkujen suuteluvillityksestä voisi kirjoittaa laulun. Juuri sellaisen pienen tarinan, jollaisia halusin silloin tehdäkin. Poikkeuksellisen vaivattomasti syntyneeseen sanoitukseen yritin tiivistää yllä mainittua. Jotkut päätyivät mukaan omilla nimilläänkin. Loppuun kirjoitin vielä unelmointia siitä mihin suudelma parhaimmillaan voisi johtaa, mikä yllättäin osoittautuikin myöhemmin todeksi. Sain nimittäin kuulla, että yksi pari oli kohdannut lauantai-iltana suutelun merkeissä, joka oli johtanut seurusteluun ja myöhemmin jopa avioliittoon. Olen siis toiminut Amorina ainakin kerran!

Muistelen, että kertosäkeen melodia tuli nopeasti. Säkeistöistä mietin, että tekisinkö ne räppinä, mutta luonto ei antanut myöten. En nimittäin ole kovin innostunut tuosta nykyajan runonlausunnasta. Päädyin sitten niiltä osin jonkinlaiseen räpin ja laulun välimuotoon. Levyn yhtenä teemana oli jättää kaikki kosketinsoittimet pois ja palata kitaristin juurille. Niinpä lauloin tähänkin biisiin paljon stemmoja ja köörejä, minkä kuulee varsinkin lopussa. Sillä tavalla sain osittain korvattua syntetisaattoreiden täyteläisiä harmonioita.

Jostain syystä paljon tanakoita särökitaroita sisältävät sovitukset ovat minulle haasteellisia miksattavia. Korvat väsyvät nopeasti, jonka jälkeen kaikki alkaa kuulostaa liian pehmeältä. Sen seurauksena tulee helposti korostettua liikaa ylempiä keskialueen taajuuksia niin, että korvien levättyä lopputulos tuntuukin riipivältä. Tämäkin biisi vaati useampia palaamisia miksaukseen korjauksineen, ennen kuin sain kaiken kohdalleen.

Terveisin,
Timo

https://www.facebook.com/timomantynen.music




Päivin ja öin
(Säv. San. Mäntynen)

Essi keksi nettiin laittaa,
huuda hep, jos pusu maittaa,
peukusta voit suukon lunastaa.

Päälle farkut taikka jakku.
Paikkana on Vanha Hattu.
Huulirasvaa ei saa unohtaa.

Halaukset tai ranskalaiset
kelpaa ei kun miehet naiset
huuliansa yhteen sovittaa.

Suudellaan aamuisin,
suudellaan iltaisin,
suudellaan päivin ja öin.

Pasi on jo peukkukunkku.
Kuinka kestää miehen pumppu,
jos oikeasti kaikki suukot saa?

Kuningatar Meealla
on pusut vielä tallella.
Se jossain niitä nytkin piilottaa.

Katariinalla on huulet
lämpimät kuin kesän tuulet.
Vaikeaa on niitä unohtaa.

Suudellaan aamuisin...

Nyt parittomat yössä kohtaa.
Mihin kaikki vielä johtaa?
Joku liian kauan valikoi.

Jos suukko johtaa suudelmaan
ja siitä onneen suurempaan,
kenties hääkellot jossain vielä soi.

Voi rohkeudella voittaa.
Huulet toisiaan vain moikkaa.
Suuri pusutempaus kaiken muuttaa voi.

Suudellaan aamuisin...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti