perjantai 6. syyskuuta 2019

Mistä melodiat syntyvät?

Käytännössä liki kaikki ihmiskorvaa miellyttävät sävelkulut on tehty jo kauan sitten. Ovatko siis kaikki uudet laulut plagiaatteja? Vieläkö melodioita syntyy tyhjästä, vai kumpuavatko ne jostain lauluntekijän täyteen ahdetusta alitajunnasta? Entä miten Tapio Rautavaara liittyy tähän kaikkeen?


En ole koskaan kuullut kenenkään säveltäjän kyenneen antamaan vastausta kysymykseen mistä melodiat tulevat. Kysytty on monet kerrat. Liekö asiaa tutkittu edes tieteellisesti. Itsekkään en osaisi kysymykseen vastata. Silti niitä melodioita jostain vain tulee. Mahtaako tuota tarkemmin ilmaista. Siis jostain. Aivot ovat siitä erikoinen yksikkö, että ne kykenevät kuljettamaan jonkinlaisella mielikuvituksella säveliä eteenpäin. Jopa hyvinkin nopeasti. Näin käy esimerkiksi soittajan päässä, joka improvisoi sooloa reaaliaikaisesti.

Aivot voidaan myös "käskeä" tekemään melodiaa. Ei ole mitenkään mahdotonta alkaa säveltämään ilman minkäänlaista inspiraatiota. Laulumelodian voi siis tehdä tekemälläkin samaan tyyliin kuin alkamalla siivoamaan. Eli pakottamalla itsensä toimimaan vaikka ei yhtään huvittaisi. Jokin aika sitten demonstroin tätä kihlatulleni. Otin kitaran, etsin sointuja jotka sopivat toisiinsa ja hyräilin/viheltelin sointuihin sopivia säveliä. Säkeistö ja kertosäe tulivat parissa minuutissa. Syntynyt taidepläjäys ei varmasti täyttänyt kansan syviin riveihin uppoavan ikivihreän tunnuksia, mutta kävipä silti esimerkistä.

Maailman eniten versioitu kappale on tullut unessa. Beatlesista tunnettu Paul McCartney on kertonut monissa haastatteluissa Yesterdayn synnystä. Laulu ilmestyi hänelle nukkuessa lähes valmiina. Tosin vielä tuossa vaiheessa siinä laulettiin munakokkelista "scrambled eggs". Itsellenikään tämä ei ole vieras asia. Tarkoitan siis unissaan säveltämistä, en munakokkelia. Useampi melodia lauluistani on saanut alkunsa aamuyön kevyessä horroksessa. Yöpöydällä ollut kännykkä on saanut monet kerrat toimia muistiinpanovälineenä, kun herättyäni olen tokkurassa hyräillyt siihen erinäisiä melodianpätkiä. Ilman tallennusta sävelet olisivat kadonneet sinne jonnekin mistä tulivatkin.

Zzzz...

Joskus on käynyt niinkin, että aamulla kuunneltu melodia on osoittautunut kulkevan liian läheltä jotain ennestään tunnettua laulua. Silloin se on joko pitänyt muuttaa toisenlaiseksi tai hylätä kokonaan. Silti unessa tulevat sävelet ovat minulle sellainen mystinen voimavara, etten ole jaksanut hirveästi kantaa huolta uusien laulujen melodioista. Niitä joko tulee (sieltä jostain) tai sitten ei tule. Joskus kanava on kiinni pitkäänkin.

Jokaiselle säveltäjälle on erittäin harmillista, että päähän voi huomaamatta tulla ennestään tuttuja melodioita. Tahallisuudesta tuomitsemisen sijaan olisi kuitenkin sinisilmäistä ajatella, että plagiaatit olisivat aina vahinkojakaan. Todistettavastikin maailmalla on tehty lukuisia melodiavarkauksia - joihin syyllistyneet käyttävät mielellään termiä "lainaus". Ikään kuin se tekisi kopioinnista jotenkin hyväksytympää. Ei ole salaisuus, että jopa itse Sibelius on syyllistynyt plagiointiin. Kaikesta huolimatta uskon, että paljon tapahtuu ihan puhtaita vahinkoja. Joko alitajunnan kautta, tai sitten vain siitä yksinkertaisesta syystä, ettei täysin uutta melodiaa ole oikeastaan mahdollista tehdä enää nyky päivänä.

Toisinaan laulun melodia on sellainen, että se liippaa läheltä jotain ennestään tunnettua, mutta tarkemmin kuunneltuna kummallakaan ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Itselleni aikanaan sanottiin toiselta albumilta löytyvästä biisistä "Lupaat vaan", että sen melodia tuo mieleen vanhan lastenlaulun "Eeny Meeny Mini Moe". Kahlasin YouTubea ja huomasin, että näin tosiaan onkin aivan ensimmäisten sävelten kohdalla, mutta hyvin pian melodiat erkanevat. Itse asiassa huomasin, että tuosta laulusta on monia versioita, joissa melodiassa ei ole yhteneväisyyttä omaan biisiini ollenkaan.

(Jos laitteesi ei tue Flashia alla oleva linkki ei toimi, eikä sen alla oleva mediasoitin ehkä näy. Siinä tapauksessa klikkaa tätä linkkiä.)

Lupaat vaan



Joskus plagiointisyytökset voivat aiheuttaa jopa oikeusmurhan. Näin kävi esimerkiksi Tapio Rautavaaralle, jonka "Yölinjalla" tuomittiin plagiaatiksi Johnny Cashin "I walk the line" laulusta. Todellisuudessa noissa kahdessa ei ole sovituksen lisäksi muuta yhteistä kuin melodian punchline "kun ajan vain yölinjallain" ja "because your mine, I walk the line". Ja jos ollaan aivan tarkkoja, niin yhtenevästi menee noissakin lauseissa vain alkuosa. Eli vain neljä nuottia! Kyseessä on huutava vääryys Rautavaaraa kohtaan. Jonkun pitäisikin ottaa asiakseen palauttaa tekijänoikeudet miehelle edes näin jälkikäteen.

Tapio Rautavaara: Yölinjalla

 




Mistä melodiat tulevat taitanee jäädä ikuiseksi arvoitukseksi. On nimittäin täysin mahdollista, että sellainen pätkähtää päähän sieltä jostain jolla ei ole alitajunnan kanssa mitään tekemistä. Tahattomat plagiaatit ovat kuitenkin hyvin yleisiä (kuten valitettavasti ne tahallisetkin) ja nousevat pintaan elämän aikana päähän varastoituneesta sävelten vuosta. Sellaisten kohdalla olkaamme armollisia taiteilijoita kohtaan, jotka ovat vahingoilleen täysin voimattomia. On toki harmillista, että vahinko huomataan yleensä vasta sitten kun on jo ns. housuissa. Eli levy ulkona ja väärät tekijätiedot painettuna.

Terveisin,
Timo

https://www.facebook.com/timomantynen.music

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti