Tekoäly, tuo viheliäinen musiikin pilaaja - vai sittenkin yksi uusista luomisen kanavista? Avaanpa hieman viime aikaisia musakuvioitani ja omaa prosessia tekoälyn kanssa syntyvien biisien suhteen.
Cubase Pro 13
Yläpuolella näkyvän Cubase audiotyöaseman alareunassa näkyy millaisesta palapelistä lopullinen stereoraita on koottu. Tässä tapauksessa noin kahdestakymmenestä (sinisestä) palasesta. Noiden yläpuolella näkyy Tempo Detection -raita jolla ohjaan rumpuohjelma EZdrummerin soittamaa haitsua, koska alkuperäinen soi aivan liian hiljaa. Eli biisi ei suinkaan soi täysin konemaisessa tahdissa, vaan on hyvinkin inhimillisesti hieman elävä. Sama inhimillisyys löytyy yllättäin myös laulusta, jota ei myöskään ole absoluuttisesti vireeseen tunetettu.
Suurimman tilan näkymästä vievät valmiista stereoraidasta SpectraLeyers nimisellä softalla erotetut stemmat, eli laulu- ja soitinosuudet. Niissä olen tehnyt joitakin pieniä editointeja, kuten rumpufillin viilausta ja bassobalanssin muuttamista lyhyessä kohdassa. Lauluraidan alapuolella menee volumeautomaatio, jossa laulua on nostettu hieman kertosäkeissä. (Tämä ei erotu kuvassa raidan mataluudesta johtuen.) Lauluun on tehty editointia osittain Melodyne nimisellä softalla, lisätty S-limitteri ja säädetty ekvalisaattorilla joitakin taajuuksia. Keskellä näkyy syntetisaattori Albino 3 -raita, jolla tein yhteen säkeistöön synaosuuden. Kaikkein ylimpänä on Marker -raita koko kappaleen eri osille, minkä tein helpottamaan biisin työstämistä. Lopullinen masteri, jonka viilaaminen on oma juttunsa, on tehty niin ikään Cubasessa tästä projektista exportatusta miksauksesta.
Eli kaikenlaista pientä joutuu tekemään päästäkseen haluamaansa lopputulokseen. Kaikissa biiseissä on omat juttunsa, mutta pääpiirteissään oma prosessi menee tällä hetkellä näin. Todella paljon saa kulumaan aikaa ja vaivaa siinä, että saa tekoälyltä haluamansa osuudet. Se kun tuppaa tarjoamaan vähän mitä sattuu. Toki voi hyväksyä heti sen mitä ensimmäiseksi tarjotaan, mutta itse en ainakaan pystyisi päästämään sellaisia raakileita käsistäni.
Albino 3
Monet luultavasti ajattelevat, että eikö kannattaisi tehdä kaikki itse jos kerran joutuu tekemään noin paljon töitä. Se on kuitenkin oma juttunsa. Olen tehnyt kolme täyspitkää sooloalbumia alusta loppuun aivan yksin. Se on nähty ja koettu. Opit studiotyöskentelystä on hankittu kolmenkymmenen vuoden aikana ja biisin teosta vielä pidemmältä ajalta, eikä niiden suhteen ole enää mitään todistettavaa. Sanoituksia en kuitenkaan antaisi AI:n käsiin vaan kirjoitan ne mielummin itse. Näissä tuotannoissa paino lepääkin oleellisesti juuri niiden sisällössä. Laulun sanoja rustailevalle tekoäly toimii siis jopa mainiona harrastuskumppanina.
Mihin tietokoneavusteinen musiikin tekeminen on sitten menossa? Sitä voidaan oikeastaan vain arvailla. Kehitys on huimaa ja ominaisuudet kehittyvät sellaisella vauhdilla, että kyydissä pysyäkseen on parempi pitää tiukasti kiinni. Tällä hetkellä tekoälyyn voi suhtautua vähintäänkin varteenotettavana musailukaverina, koska jälki on parhaimmillaan hyvinkin hämmentävää. Tosin enimmäkseen se tahtoo muistuttaa sitä tuttua bändikaveria, jolla on yleensä huonoja ideoita ja jonka kanssa saa vääntää jokaisesta pikkuasiasta. (Silmää iskevä hymiö tähän loppuun.)
Terveisin,
Timo
